Uutiset

Minne menet YK?

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Katja Creutz ei ole valmis hautaamaan seitsemänkymmentä vuotta täyttävää YK-vanhusta, vaikka järjestöllä on vaivansa. On korruptiota, väärinkäytöksiä, epäonnistumisia ja tehottomuutta.

– Kannattaa pitää mielessä, ettei ole olemassa mitään toista maailmanlaajuista järjestöä, jossa kansat voisivat käsitellä asioita. Varsinkin Suomen kaltaisille pienille valtioille YK on edelleen tärkeä paikka tehdä ulkopolitiikkaa ja saada äänensä kuuluviin.

Suomen YK-suurlähettilään Kai Sauerin mielestä puheet YK:n arvovallan murenemisesta ovat hyvin pitkälle viety yksinkertaistus, joka ei pidä paikkaansa.

– YK on osiensa summa. Ei tämä ole mikään irrallaan oleva toimielin, vaan hallitusten välinen järjestö, joka tekee juuri sen, mitä hallitukset toivovat. Keskeisessä asemassa on turvallisuusneuvosto ja sen viisi pysyvää jäsenmaata, joilla on veto-oikeus. Jos kysytään, miksi YK ei toimi, se kysymys pitää osoittaa erityisesti turvallisuusneuvostoon.

Creutzin mielestä ei ole syytä ajatella niin, että maailmanjärjestön merkitys olisi jotenkin heikentynyt ja suurvallat tekisivät nykyään mitä lystäävät.

– Tilanne aaltoilee. Välillä suurvallat tuovat YK:hon enemmän asioita, välillä vähemmän. Esimerkiksi Irakin sodan kohdalla 2000-luvun alussa YK sivuutettiin täysin, mutta mitään pysyvää ja dramaattista muutosta ei ole tapahtunut.

Suomen maine maailmanjärjestössä on Sauerin mukaan hyvä. Arvostus on tullut vahvasta sitoutumisesta YK:n toimintaan.

– On klisee sanoa, että painimme itseämme kovemmassa sarjassa, mutta niin se on.

Suomen YK-politiikkaa ohjaavat aina kulloisenkin hallituksen ohjelma ja yksityiskohtaisempi YK-strategia.

– Eräitä keskeisimpiä meidän ajamiamme asioita ovat rauhanvälitys ja konfliktien ennaltaehkäisy sekä naisten tasa-arvo, Sauer listaa esimerkkejä.

Oikeudenkäytön kannalta YK:n pulmallisin elin on turvallisuusneuvosto, jossa neuvoston viidellä pysyvällä jäsenmaalla, eli Isolla-Britannialla, Kiinalla, Ranskalla, Venäjällä ja Yhdysvalloilla, on veto-oikeus päätöksiin. Toisin sanoen niistä joku voi yksinään estää jonkin päätöslauselman hyväksymisen.

Näin kävi esimerkiksi tänä vuonna, kun Srebrenican verilöyly haluttiin julistaa kansanmurhaksi. Serbian vanha kaveri, Venäjä, esti päätösesityksen vetollaan. Kiina äänesti tyhjää. Toisaalta kansanmurhien rankaisutoimissa on kuitenkin edistytty.

– On perustettu erillisiä tuomioistuimia, joissa asioita on ratkottu. Kansainvälisen oikeuden kannalta tuomiot ovat olleet merkittäviä, mutta eiväthän ne monesti tavallisille ihmiselle paljon muuta anna kuin toteamuksen, että ihmisoikeuksia ja sodan lakeja on rikottu, Creutz pohtii.

Vuosikymmeniä YK:ssa on vaadittu muutoksia erityisesti juuri turvallisuusneuvostoon. Jotkut haluaisivat sinne lisää jäsenmaita tai lisää pysyviä jäsenmaita ja nousevia maailmanvaltiota, kuten Japanin, Saksan, Brasilian ja Intian. Mutta mitään suurta muutosta ei tapahdu.

– Ranska on esimerkiksi esittänyt sellaista herrasmiessopimusta, että kansanmurhatapauksissa valtiot eivät käyttäisi turvallisuusneuvostossa veto-oikeuttaan, mutta ei sekään ole edennyt. Siihen en usko, että koko veto-oikeus voitaisiin joskus poistaa, Creutz sanoo.

Suurvaltojen huonot välit myös korostuvat turvallisuusneuvostossa, mikä näkyy esimerkiksi parhaillaan menossa olevan Syyrian sodan kohdalla.

– Päätökset ja siviilien tarpeet eivät kohtaa. Yhtäältä päätetään, että Syyriasta pitää poistaa kaikki kemialliset aseet, mutta toisaalta ei lopeteta tappamista ylipäätään, Creutz kuvaa.

Ongelmia YK:ssa ovat myös korruptio ja erilaiset oman väen tekemät rikkomukset. Edellisen pääsihteerin Kofi Annanin poika, Kojo, jäi kiinni Irakin ruokaa öljystä -ohjelmaan liittyneistä väärinkäytöksistä. Rauhanturvaajat puolestaan ovat tehneet seksirikoksia Keski-Afrikassa.

– YK:lla ei ole kunnon järjestelmää, jolla se puuttuisi näihin sisäisiin asioihin. Järjestö tarvitsisi enemmän läpinäkyvyyttä ja vastuunkantoa kaikissa tilanteissa ja kaikilla tasoilla. Kansanmurhien estämisessäkin YK:lla on roolinsa, mutta lopulliseen vastuuseen on vaikea päästä kiinni omin toimin.

YK:ta puhuttavat suurlähettiläs Sauerin mukaan tällä hetkellä erityisesti heinäkuussa pidetyn kestävän kehityksen huippukokouksen tulokset ja päätösten toimeenpano. Tavoitteena on muun muassa köyhyyden ja nälän poistaminen maailmasta sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen seuraavan 15 vuoden aikana.

– Akuutit kriisit, kuten Syyria ja Välimeren pakolaistilanne, myös tietysti puhuttavat, samoin tulevan pääsihteerin nimi. Myös etiikka on ollut paljon esillä aivan viime viikkoina.

Keskustelu etiikasta ryöpsähti, kun tuli ilmi epäily, että heinäkuun yleiskokouksen puheenjohtaja John Ashen olisi ottanut vastaan 1,1 miljoonaa euroa kiinalaiselta liikemieheltä ja hänen avustajiltaan, jotka halusivat rakentaa YK:n käyttöön useiden miljardien arvoisen kongressikeskuksen Macaoon, Kiinan etelärannikolle.

Järjestön voima tai voimattomuus näkyy paljon myös pääsihteerin persoonassa. Ensi vuoden lopussa kautensa päättävä eteläkorealainen Ban Ki-moon on ollut aika näkymätön ja hiljainen. Hänen on myös sanottu myötäilleen liikaa suurvaltoja.

– Ban Ki-moon ei sijoitu kovin korkealle, kun häntä verrataan aiempiin pääsihteereihin. Hän on hiljaisen diplomatian edustaja eikä läheskään yhtä karismaattinen kuin esimerkiksi Kofi Annan. Annan oli kova ottamaan kantaa ja vastusti näkyvästi esimerkiksi Irakin sotaa, mistä Yhdysvallat ei pitänyt, Creutz kertoo.

Sanattoman sopimuksen mukaan pääsihteerin virka kiertää maanosittain, ja seuraavaksi pitäisi olla itäisen Euroopan vuoro. Hiljattain YK:ssa puhunut Suomen presidentti Sauli Niinistö vihjaisi, että seuraava pääsihteeri voisi olla nainen. Naista ei ole koskaan aiemmin tehtävässä ollut.

– Jos hän olisi nainen ja Itä-Euroopasta, niin yksi esillä ollut nimi on Bulgarian entinen ulkoministeri Irina Bokova. Toinen naisnimi on uusiseelantilainen Helen Clark, joka johtaa nyt YK:n kehitysohjelma UNDP:tä, Creutz tietää.

Suurlähettiläs Sauer ei halua tulevan pääsihteerin nimeä arvailla.

– Vasta ensi vuoden alussa keskustelu käynnistyy kunnolla.

Suomi on pitkään ajanut läpinäkyvyyttä pääsihteerin valintaan, ettei se olisi vain supervaltojen kauppaa. Sauerin mukaan pientä edistystä sen suhteen on tapahtunutkin.

– Olisi hienoa, jos uusi pääsihteeri olisi pätevä nainen, mutta sekin riippuu siitä, löytyykö sopivaa ehdokasta, jonka nämä viisi valtiota voisivat hyväksyä.

Suomella ei ole omaa hevosta kisaan tarjolla eikä muutenkaan saman luokan ”YK-tähtiä”, mitä olivat aikoinaan esimerkiksi Max Jakobsson, Martti Ahtisaari tai Helvi Sipilä.

Creutz tosin huomauttaa, että Tarja Halonen tai Pekka Haavisto ovat kovia nimiä ja arvostettuja henkilöitä, mutta he eivät ehkä tuo itseään esille kovin paljon.

– Ymmärrän kyllä tuntemuksen, ettei Suomi ole niin paljon esillä henkilöiden kautta YK:ssa. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Suomi oli ennen idän ja lännen välissä ja järjestimme esimerkiksi suurvaltatapaamisia. Nyt Suomi toimii YK:ssa paljon EU:n mukana, ja se vähentää omaa näkyvyyttämme, Creutz toteaa.

Asiasanat

Päivän lehti

22.1.2020