Kolumnit Uutiset

Minusta tulee pelastava tekstarimummo

Kyselykierros tuttavaperheisiin synnyttää johtopäätöksen: isovanhemmat voi nykyään jakaa pääasiassa kolmeen kategoriaan. Ne ovat pelastajapapat, tekstarivaarit ja marttyyrimammat.

Pelastajapapat ja -muorit ovat lapsiperheen pelastusenkeleitä. 

He tarjoutuvat aina avuksi, mutta eivät tuppaudu. He hoitavat mieluusti lapsenlapsiaan, nauttivat yhteisestä ajasta tenavien kanssa ja ovat aktiivisesti läsnä heidän elämässään. Pelastajapapat ovat kullanarvoisia, koska he suovat perheelle myös omaa rauhaa sekä tilaa uusille kasvatusnäkemyksille. He ovat sankareita, joiden ansiosta vanhemmat pääsevät töihin, vaikka lapsi on sairaana. Perhe voi hyvin, koska vanhemmilla on säännöllisesti yhteistä parisuhdeaikaa.

Tekstarivaarit ja -mummot tekevät toisin. 

He ovat siirtyneet elämänsä kiihdytyskaistalle nauttimaan kaikesta: vapaudesta ja vauraudesta, harrastuksista, ystävistä, matkustelusta ja itseään varten elämisestä.

Lapsenlapset tapaavat tekstarivaaria ja -mummoa harvoin, mutta isovanhemmat kertovat kuulumisiaan Whatsapp-sovelluksella tai tekstiviesteillä. Tekstarimummo saattaa toisinaan ehtiä lastenhoitajaksi, jos avuntarve ei häiritse golfia, kuorotreenejä, mökkeilykautta tai puolen vuoden talvilomaa Thaimaassa.

Marttyyrimammat ja -ukit taas ovat avuliaita tuppautujia, jotka eivät osaa nauttia isovanhemmuudesta. 

He tarjoutuvat lastenhoitoavuksi, mutta heittäytyvät samalla marttyyreiksi. Marinasta päätellen he uhraavat vanhuuden päivänsä auttamiseen. Ja se on rankkaa. 

Marttyyrimammojen silmissä avunsaajat ovat ikuisessa kiitollisuuden velassa. He odottavat vastapalvelusta: jälkipolven tulee hoivata marttyyrimammaa pikkunuhasta saattohoitoon saakka.

Me pikkulasten vanhemmat voimme hyvällä syyllä kadehtia niitä perheitä, joille pelastajapapat ja -muorit ovat itsestäänselvyys. 

Tutkimuksen mukaan lastenlasten hoitoon osallistuvat isovanhemmat edistävät selvästi lasten hyvinvointia ja vaikuttavat myönteisesti jopa koulumenestykseen. Tutkija Antti Tanskasen mukaan isovanhempiensa kanssa tekemisissä olevilla lapsilla on myös vähemmän käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmia (HS 23.5.2016).

Pelastajamuorien lapsenlapset ovat siis etulyöntiasemassa!

Mutta isovanhemmuuden myönteiset vaikutukset eivät toteudu, jos ukki ja mummi uhrautuvat avuksi vasten tahtoaan. Hammasta purren puurtavat seniorit eivät edistä lastenlastensa hyvinvointia.

Sain itse aikanaan nauttia läheisistä isovanhemmista. Mamma ja pappa hoitivat minua ja veljeäni kouluikään saakka. 

Lapsuudesta saakka rakentunut läheisyys ei rakoillut edes teinivuosina. Minusta oli luontevaa, että ajokortin saatuani kuljetin mammaa torille, kauppaan tai apteekkiin.

Jos minä joskus pääsen mummoksi, lupaan olla tahdikas hoitoavuksi tarjoutuja, joka ei tuppaudu, mutta on käytettävissä. Muutaman kerran vuodessa heittäydyn tekstarimummoksi, mutta vain kahdeksi viikoksi kerrallaan.

Lupaan nauttia täydestä sydämestä, jos kelpaan lukemaan Nalle Puhia, kertomaan ajasta ennen kännykkää ja kosketusnäyttöä sekä leipomaan vanhanaikaista pullaa.

Ja vailla kiitollisuuden velkaa.