Uutiset

Missä viipyy kaupunkilaisten keidas veden äärellä?

Lahtelainen tekstiilitaiteilija Helena Vaari ihmetteli lehtemme kulttuurisivulla (HäSa 26.8), miksei Hämeenlinnan kaupunki ole hyödyntänyt upeaa rantaviivaansa ja satama-aluettaan luoden viihtyisiä kahviloita ja rantaravintoloita mieltä rauhoittavan veden ääreen.

Hän ei ole yksin ihmettelynsä kanssa. Kaupungin rannat ovat lähes yhtä autiot kuin lapsuudessani.

Satama-alue ja läheiset puistot kyllä uusittiin juuri, mutta suunnitelmat ikälopun Rantakasinon korvaamiseksi modernilla ja arkkitehtuuriltaan skeittirampiksikin nimetyllä ravintolalla ovat jäissä rahapulan takia. Ja sitä paitsi – Rantakasino on ikävästi varjon puolella.


 

”Mutta onhan meillä ravintolalaivat Teemu ja Tyyne!”, kuulen huutonne mielessäni.

Ne ehkä olivat kova sana silloin hamassa nuoruudessa, mutta kaipaa sitä ihminen muutakin kuin kaljaa muovituopista. Ympärillä kun ei ole mitään elämää eikä hälinää kuin Elomessujen aikaan.

Esityksiä, katusoittajia, myyjiä, kirpparipöytiä, edes alaikäisiä räkimässä… Jotain sellaista yksinkertaista saisi ympäristössä tapahtua.

Jaa niin, mutta niitähän löytyy torilta. Mutta sieltä ei sitten olekaan Vanajavesi-näkymää.

Taiteellisia tapahtumia ja esityksiä taas on Verkatehtaalla, jonka ulkoravintola kyllä on a) auringonpaisteessa b) suht’ Vanajaveden rannassa, mutta c) ehkä sittenkin liian kaukana keskustasta (kun ei Verkatehtaalle enää parkkeeratakaan raaski…) Kaukana on myös Vaakunan terassi.

Helena Vaarin mukaan Lahdessa on onnistuttu sataman vetovoimaisuudessa. Tampereella ei tarvitse mennä kuin Laukontorille, kun pari tuntia hujahtaa hetkessä kahvikupposen tai mustamakkaran äärellä ihmisiä tutkaillen. Turkulaiset taas ovat onnistunet hyödyntämän Aurajokensa ja niin on moni muukin paikkakunta minkä kokoisen lutakkonsa tahansa.

Jopa me hattulalaiset Mierolansalmemme.

Mierolan sataman pielessä asuvana todistan jokaisena aurinkoisena päivänä, kuinka muutamia vuosia sitten siistitty satama ja veden ääreen rakennettu kahvila ovat kuin kirveellä täyteen kansaa. On veneilijöitä, on kahvittelijoita ja kaljoitteilijoita, on pikkulapsia puistossa ja kalastajia laiturilla, on koiranuittajia.

Eivätkä siellä käy vain hattulalaiset, vaan se on monien motoristien, pyöräilijöiden ja autoilijoiden päämäärä kauniina suvipäivänä.

Hämeenlinnassa aletaan suunnitella uudella rahoituskonseptilla Etelärantaa Hämeensaaren ympäristöön, jossa Vanajaveden rantaviivaa on hulppeasti.

Toivon todella kaupungin ja erityisesti hankkeen toimitusjohtajaksi valitun Leena Kähkösen pitävän huolen siitä, että Etelärannan rakentaminen sisältää myös viihtyisän, satamatyyppisen ravintolan ja sitä ympäröivän ns. vapaan alueen rakentamisen.

Ihmiset vaeltavat sinne, missä on toisia ihmisiä – laumasieluja kun olemme.

Eikä mikään ole kaupungillemme hienompi käyntikortti kuin sitä halkova Vanajavesi linnoineen päivineen.

susanna.lahdekorpi@hameensanomat.fi