Uutiset

"Missähän Pekka mahtaa olla" - professori pitää sarjahukuttajan vapautusta poikkeuksellisena

– Kun aamulla kuulin tuomiosta, ensimmäisenä tuli mieleen, että missähän Pekka mahtaa olla, sanoo Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen viitaten useista tapoista tuomion tiistaina saaneeseen ”sarjahukuttaja” Pekka Seppäseen.

– Puhun tuttavallisesti Pekasta, koska olen itsekin häntä syyttäjäaikoinani syyttänyt jostain, tosin vähäisemmästä asiasta. En kyllä muista mistä, Tolvanen jatkaa ja kertoo, että Seppänen on vuosien varrella tullut tutuksi paitsi poliisille, myös syyttäjänlaitokselle.

Hän myöntää, ettei muista Suomen rikoshistoriasta toista tapausta, jossa yhtä raskaista teoista syytetty henkilö olisi saanut odotella tuomiota vapaalla jalalla.

– Joissain tapauksissa on voitu jättää vangitsematta, koska vastaaja on ollut liian sairas. Mutta se on vähän eri asia.

Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi Seppäsen tiistaiaamuna 14,5 vuoden vankeuteen useista vuosien varrella tehdyistä tapoista sekä vähäisemmistä rötöksistä. Poliisi ei ole kuitenkaan onnistunut tavoittamaan Seppästä, joka ei ollut vangittuna.

Tolvasen mukaan Seppäsen vapaus juontaa juurensa vuoden takaiseen Itä-Suomen hovioikeuden päätökseen. Poliisi vangitsi Seppäsen loppuvuonna 2015, kun alkoi näyttää siltä, että hän on tehnyt useita henkirikoksia vuosien mittaan. Seppänen valitti vangitsemisestaan hoviin, joka päästi tämän vapaalle jalalle viime vuoden tammikuussa.

Tolvasen mukaan häntä ei voitu siis vangita myöhemmin uudelleen samoilla perusteilla, kun mies kerran oli jo vapautettu tutkintavankeudesta.

Hovioikeus katsoi vuosi sitten, että poliisi ei toimittanut oikeudelle riittävästi aineistoa, joka olisi tukenut väitettä Seppäsen syyllisyydestä. Tekikö poliisi virheen jättäessään vangitsemisen perustelut ylimalkaisiksi?

– Sitä on vaikea sanoa. En tiedä, olisiko poliisilla ollut enemmän materiaalia toimitettavaksi, Tolvanen pohtii.

– Se on hankala tilanne, että minkä verran poliisi voi antaa aineistoaan vastaajan tietoon. Oikeudelle toimitettu materiaalihan päätyy aina myös vastapuolen nähtäväksi. Ja tässä tilanteessa on ollut perusteltua pelätä, että Seppänen pyrkii vaikuttamaan jutun todistajiin. Todistajien uhkailuahan tässä on ilmeisesti ollutkin, professori jatkaa.

Hän huomauttaa, että Seppänen olisi voitu vangita mielentilatutkimusta varten. Syyttäjät vaativat sitä, mutta puolustus vastusti eikä oikeus tutkimusta lopulta määrännyt.

Tolvanen uskoo poliisin pääsevän tuomitun jäljille.

– Kyllä Suomessa (karkurit) löytyvät aina.

Juttu tuskin päättyy vielä siihen. Tolvanen arvelee, että tapausta puidaan vielä ylemmissä oikeusasteissa. Hän pitää käräjäoikeuden tuomiota ”perusteellisena tekstinä”, vaikka ratkaisu onkin jouduttu kokoamaan pienistä paloista. Vahva viesti on sekin, että vain pari syytekohtaa hylättiin.

– Tuomiossahan sanotaan, että olisi enemmänkin (vankeutta) tuomittu, jos laki olisi sallinut. Se on aika paljon sanottu, Tolvanen huomauttaa. LM-HäSa