fbpx
Uutiset

Mistä tunnet sä ystävän?

Käsi pystyyn kaikki ne, jotka toivovat – salaa tai julkisesti – saavansa tänään joko ystävänpäiväkortin, sydämellä varustetun pörröisen halinallen, kimpun tulppaaneja tai edes ystävänpäivätervehdyksen tai -kuvaviestin kännykkään.

Arvasin. Aika monta kättähän siellä pystyyn nousi. Eikä mikään ihme, sillä rapakon takaa Amerikasta Suomeen rantautunut Valentine’s Day on meilläkin vakiinnuttanut jalansijansa ainakin romantikkojen parissa.

Postissa ystävänpäivälle hurrataan, sillä siitä on tullut toiseksi suosituin korttienlähetyspäivä joulun jälkeen. Tänäkin vuonna noin viisi miljoonaa toinen toistaan hempeämpää korttia kiitää ystävältä ystävälle. Se on jo paljon se, kun ajatellaan, että Suomessa on asukkaitakin vain reilut 5,2 miljoonaa.

Suu vehnäsellä ovat myös kaikenkarvaiset tilpehöörikauppiaat, joille ystävänpäivä tietää kassakoneen laulantaa. Ystävyyden merkiksi valjastettua punaista sydäntä saa ostaa tyynynä, pyyhekumina, kahvimukin kylkeen painettuna, satiiniyöpaidan koristeena tai vaikkapa donitsina. Siitä vain valkkaamaan omaa ystävyyssuhdettasi parhaiten kuvastava versio, jonka voit kiikuttaa sydänystävällesi.

Ystävyys on kuitenkin aivan jotain muuta kuin kaupallisuuden riemuvoitto. Ystävyys on saattanut alkaa jo varhaislapsuudessa, kun on rakennettu yhdessä hiekkalinnoja, pelattu polttopalloa, hypitty narua, leikitty kukkulan kuningasta ja itketty kolhuja.

Se on jatkunut yhteisillä koulutaipaleilla, kesäisillä uintiretkillä, ensimmäisillä yökyläilyillä ja kakuntäyteisillä synttäreillä.

Teini-iässä siihen ovat liittyneet ensirakastumisen tarkat tilanneselostukset, kotiintuloaikoja asettavien vanhempien manaamiset alimpaan helvettiin, koululäksyjen kopsaukset, ekat yhteiset omppuviinikokeilut ja hurjan biletysajan sekoilut täysi-ikäisyyden vihdoin koittaessa.

Ystävyys on yhteisiä interrail-matkoja, parhaan kaverin polttareiden tai häiden järjestelyä, olkapään tarjoamista ihmissuhdeongelmissa, pyyteetöntä auttamista.

Tosi ystävyys kestää myös perheen rakentamiseen kuluvan ajan. Ajan, jonka toinen haluaa käyttää rakkaimpaansa ja myöhemmin jälkikasvuun. Ajan, johon saattaa hyvinkin hurahtaa monia vuosia. Kun taas on aikaa ystäville, tuntuu kuin välivuosia ei olisi ollut olemassakaan. Ystävyyssuhde jatkuu luonnikkaasti siitä, mihin se aikoinaan jäi.

Harmaahapsina ja mahdollisesti jo leskeytyneinä ystävien rooli korostuu entisestään, kun lapsetkin ovat lentäneet pesästä. Yhteiset, joskaan eivät enää niin vauhdikkaat harrastukset ja kahvihetket nousevat arvoon arvaamattomaan. On joku, jolle puhua ja joka ymmärtää sinua vaikka ilman sanoja.

Minulla on ollut onni saada tällaisia ystäviä ja uskon, että nämä ystävyyssuhteet säilyvät vielä silloinkin, kun keinutuoli kutsuu.

Kiitos, että olette olemassa.

Menot