Uutiset

Mitä, aiotaanko autoiluani rajoittaa?

Jonain pölyisenä ja savun katkuisena päivänä raja tulee vihdoin vastaan. Autoilijat kuulevat ensi kertaa jyrähdyksen ”seis, nyt loppuu ajelu”. Nyt odotetaan enää, kuinka tukalaksi katkun pitää käydä, että autolla ei saakaan ajella miten haluaa.

Ilmeisesti tilanne saa päästä aika pahaksi, sillä vaikkapa viime elokuun Hämeessäkin ärsyttäneet metsäpalosavut eivät aiheuttaneet vielä mitään toimia.

Liikenne- ja viestintäministeriö totesi, että liikenteen päästöjä on leikattava tavalla tai toisella. Yhdyskuntarakennetta muuttamalla (lue: ei enää automarketteja pelloille), vähäpäästöisiä ajoneuvoja suosivalla verotuksella, ruuhkamaksuilla ja jopa autoilua rajoittamalla. Helsingin kaupungilla on käsissään niinkin radikaalit aseet, että se voi lopettaa autoilun kaupunkialueella tykkänään, jos ilmansaasteiden sekaan ei enää mahdu.

Hämeenlinnassa ei ole ainakaan julkisesti puuhattu autoilun kieltämistä pahoissa oloissa. Otetaanpa silti pieni ajatusleikki. Alkanut kevät jatkuu ennätyksellisen kuivana, sateettomana ja sopivan itätuulisena. Katopöly kutittelee silmiä ja laittaa yskimään jo muutenkin. Ja sitten alkaa jälleen haista savu. Näkyvyys heikkenee ja hengitys vaikeutuu, alkaa ahdistaa.

Helsingillä on tilanteeseen jonkinlainen ratkaisu. Tiedotusta joka torvesta, joukkoliikenne ilmaiseksi, rajoituksia ensin kantakaupungissa ja sitten koko Helsingissä ajeluun.

Mitä tekee Hämeenlinna? Voidaan tiedottaa, että jo vain, nyt on savua. Autoilun rajoittaminen onkin helpommin sanottu kuin tehty. Helsinkiläisillä on helppo jättää auto kotiin ja ottaa muutama askel lähimmälle juna- ratikka- metro- tai linja-autopysäkille.

Meillä keskusta suljettaisiin autoilulta, ehkä myös kauppaliikenne Tiiriöön. Jos autolla ei pääsisi kaupunkiin töihin, niin milläs sitten? Linja-autolla? Käsi ylös, joka väittää Hämeenlinnan julkista liikennettä houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. Vaikka siitä tulisi poikkeustapauksessa Helsingin tapaan ilmaista, vuorot ja reitit eivät riittäisi alkuunkaan.

Autoilun rajoittamisessa on sellainen paradoksi, että sillä suojellaan ympäristöä, mutta se saattaa vieraannuttaa ihmisiä luonnosta entisestään. Jos haluaa lähteä takapihaa kauemmas retkelle, mökille, hiihtämään, luistelemaan tai suunnistamaan, niin hyvin monille auto on ainoa vaihtoehto. Tiiviissä taajamassa pääsee kyllä kävellen tai pyörällä kauppaan, mutta entä jos lähin hiihtolatu onkin kymmenen kilometrin päässä. Ensin hikilenkille ja sitten viluissaan suksien kanssa linja-autolla kotiin suihkuun?

Kun autolla liikkumisen helppouteen on päässyt makuun, tarvitaan todella rajuja ongelmia tai rajuja keinoja, että ihmiset – allekirjoittanut mukaan lukien – luopuvat kerran saavutetuista mukavuuksistaan. Onneksi en joudu päättämään näistä asioista .

Ai milläs se toimittaja itse ajelee? Pääosin fillarilla ja junalla, mutta välillä tulee istuttua vanhan kunnon laatikko-Volvon rattiin.

juho.salminen@hameensanomat.fi

Päivän lehti

31.5.2020