fbpx
Uutiset

Mitä eroa on kivellä ja kivellä?

Kaksi tuntia aikaa ja edessä paksu nivaska paperia täynnä kysymyksiä, kuten mitä eroa on kivellä ja kivellä lauseessa “Kivellä Pekka löi rosvoa kivellä”.

Kivistä siirrytään relatiivipronominien viittauksiin ja murteiden pohdintaan. Kysymyspino ei uuvuttanut Hämeenlinnan lyseon lukion Satu-Ilona Salmista, joka läpäisi lukiolaisten kielioppikisan alkukarsinnat ja selviytyi loppukilpailuun.

Kisan kolmelle parhaalle on palkintona opiskelupaikka Jyväskylän yliopistoon lukemaan suomen kieltä.

– Tässä vaiheessa tuntuu epärealistiselta, että opiskelupaikka aukeaisi kilpailemalla, mutta ei se ihan mahdottomalta tunnu. Olisihan se tietenkin kivaa, ettei olisi painetta pääsykokeista. Se helpottaisi elämää huomattavasti, Salminen sanoo.

Kirjoitusten jälkeinen pääsykoeurakka keventyisi palkinnosta kertaheitolla.

– Pääsykokeet tuntuvat rankalta, ainakin niihin valmistautuminen. Siellä on satapäin ihmisiä, joista vain muutama valitaan.

– Mutta aina kuitenkin joku valitaan, joten ei pidä toivoa menettää.

Punakynä viuhuu papereissa

Kielioppikisan karsintoihin osallistui 484 lukiolaista ympäri Suomea.

– Kokeessa testattiin kielen analyyttistä tarkastelukykyä. Sitä, miten ymmärtää suomen kieltä ja mitä eri merkityksiä eri sanoilla on erilaisissa lauseissa, Satu-Ilona Salminen kertoo.

Menestyminen kielioppikisassa ei tarkoita, että hämeenlinnalainen abi olisi pilkunviilaaja.

– Opettajan punakynä viuhuu minun aineissani ihan niin kuin muidenkin. En osaa laittaa pilkkuja täysin oikeisiin paikkoihin.

Salmisen lempiaineita lukiossa ovat olleet historia ja ruotsi.

– Olen harkinnut vakavasti, että lähtisin opiskelemaan kieliä. En ajatellut suomea pääaineeksi, mutta pohjoismaiset kielet kiehtoisivat.

Hän olisi valmis jatkamaan ruotsin opiskelua vaikka viisi vuotta.

– Miksi aina vähemmistön pitäisi opetella enemmistön kieltä, miksei enemmistö voi joskus opetella vähemmistön kieltä? hän selittää kiinnostustaan toiseen kotimaiseen.

Kielioppikisan palkintona olisi suomen kielen opiskelupaikka, mutta se ei haittaisi.

– Menisin sinne ainakin katsomaan, millaista opiskelu on. Eihän sitä voi etukäteen tietää. Jos pääsisin Jyväskylään, voisin opinnoissa yhdistää Suomen kaksi kieltä.

Opettajan ammatti saattaisi kiinnostaa.

– Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, enkä haluaisi linnoittautua yksin kotiin.

Lomat täynnä kirjoja

Kielitaituri ei pelkää, että nykyajan hymiönuoret olisivat hukkaamassa äidinkielensä.

– Nuoretkin osaavat käyttää kieltä ihan hyvin. Kielen käyttö riippuu tilanteesta. Sähköpostit ja tekstiviestit ovat aivan eri asia kuin kirjoitettu kieli ja keskustelukin on oma lukunsa.

Kielen lisäksi Satu-Ilona Salminen on aina pitänyt kirjallisuudesta.

– Kun muut menivät kesälomalla rannalle, heiltä kyseltiin, söitkö paljon jätskiä, ja minulta kyseltiin, luitko paljon kirjoja.

Lukioaika on hänen mukaansa tyrehdyttänyt kirjojen lukemisen ja kaikki muutkin harrastukset.

Hyppäys lukiosta opiskelijaelämään ei tunnu suurelta.

– Ei se toistaiseksi mitenkään pelota. Kaikkihan sen joskus joutuvat kokemaan. Kaikkien täytyy joskus itsenäistyä ja ilman koulutusta ei Suomessa pärjää.

Hän ei vielä tiedä, miten aikoo valmistautua huhtikuun 22. päivän loppukilpailuun.

– Voisin ennen sitä tutkailla vähän kielioppia. Jos loppukilpailu on samanlainen kuin alkukilpailu, ei siitä ole hirveästi hyötyä. Ehkä kannattaa silti varautua.
Ensin pitää kuitenkin keskittyä kirjoituksiin.

Lukiolaisten kielioppikilpailun alkukilpailun tehtävät löytyvät osoitteesta www.jyu.fi/fennicum kohdasta ajankohtaista.

Menot