Uutiset

Mitä kello on?

Hämeenlinnan julkiset ajannäyttäjät kertovat minuuttien liikkeistä, jos tietää, mihin katsoa.

Huhtikuu 2007. Hämeenlinna. Kännykkä on kotona. Rannekello hiertää, joten sekin on kotona. Tapaaminen odottaa.

Mutta mistä tarkistaa ajan kulu?

Hämeenlinnan julkiset kellot on sijoiteltu niin ovelasti, että ensisilmäyksellä voisi luulla, ettei kaupungissa mitata aikaa lainkaan. Mutta kylläpä vain. Pitää vain mennä asemalle, katsoa oikeassa paikassa ylös – tai kuunnella tarkasti.

Nordea-pankin paikkeilla Raatihuoneenkadulla kuuluu säännöllisin väliajoin säpsähdyttävä räpsäys. Mikä katkesi?

Aika. Osapuilleen samoissa korkeuksissa kuin missä kivisin kirjaimin lukee ”Säästöpankki”, laskee minuutteja digitaalinen kello. Välillä kuuluu jättiläisen silmänisku: valkeat merkit mustalla pohjalla vaihtuvat lämpötilaksi.

Mutta ei kai meillä nyt narrata? Viileänä aamupäivänä mittari väittää kirkkain numeroin, että ulkona olisi 10 astetta lämmintä. Höh, pikemminkin vähän yli nollan!

Kello sentään rapsahtelee oikeaa aikaa.

Kelloseppä lupaa parantaa ajan näkymistä

Mitä, mitä, mitä? Perinteeseenkään ei voi enää luottaa! Reskalla ei ole ulkona kellon kelloa, koska Kellokeskus Lainekin on luopunut omastaan. Ikkunassa on monta ajannäyttäjää, mutta pitääkö nyt valita? Yksi sanoo 10.15, toinen 6.42 ja kolmas 8.50.

-Hävettää tämä juttu, myönnän, sanoo kelloseppä Raimo Laine.

Asia on niin, että kelloliikkeen hieno ulkokello otti ja jäätyi edellistalvena. Korjaaminen maksaisi useita tuhansia euroja. Ja pienempi paha on kellottomuus kuin väärä aika.

Mutta entä ikkunan vaihtoehtoiset ajat? Vastaus: kaikki kellot eivät ole käynnissä lainkaan.

Raimo Laine lupaa korjata asian.

-Kyllä! Vielä tämän vuoden aikana ikkunassa on iso kello, joka on oikeassa ajassa, hän innostuu.

Pelkistetty voi olla diiva

Hämeenlinnassa suositaan selkeitä kellomalleja. Niin Kaurialan lukion seesteisellä seinäpinnalla kuin rautatie- ja linja-autoasemillakin on valkoinen aikarauta, jossa on pelkistetyt, mustien pianonkoskettimien näköiset viirut numeroiden paikalla.

Ne ovat säntillistä kelloväkeä: kaikki ovat oikeassa minuutissa kiinni.

Rautatieaseman useita kelloja huoltaa Corenet. Firman huoltohenkilö pitää kellot kurissa ja nuhteessa. Rautatieasemalle ei ole kiirinyt palautetta väärin käyvästä kojeesta miesmuistiin, vakuuttaa esimies Pertti Mäkinen.

Jos jokin kello jätättää, se korjataan tuota pikaa. Kun taannoin oli parin minuutin heitto, huoltomies ilmestyi nopeasti kuin vieteriukko laatikosta.

Pelkistettyjen kellojen ainoa niskuroija paistattelee Asunto Oy Aulangonlinnan päädyn korkeuksissa Aulangontien ja Viipurintien risteyksessä.

Kello on diiva, tietää huoltomies Timo Kaaranen Huolto Rane Ky:stä.

-Kello tuli seinään remontin yhteydessä vuonna 2003. Se on reistannut koko ajan, pysähtynyt ainakin viisi tai kuusi kertaa. Kukaan ei tiedä, mikä sitä vaivaa, Kaaranen sanoo.

Viimeksi kello jähmetti ajan torstaina.

Otolliset treffikellot sijaitsevat sivussa

Hämeenlinnassa on vaikea tavata kellon alla, kuten Helsingissä, ellei sitten painele kirkon seinustalle patsastelemaan. Siellä ylhäällä, lokkien kirkunassa, kaupunkia vartioi musta kello, joka mittaa aikaa kultaisin viisarein.

Mutta millä puolen tapulia pitää seistä, jotta on kellon alla?

Aikaakin on hankalahko hahmottaa: jotta raudasta näkee ajan, pitää olla tarkat silmät tai hyvät prillit.

On kuitenkin kolme kelloa, joiden alla on selkeä seistä. Paha kyllä mikään niistä ei sijaitse ydinkeskustassa.

Anttilan punaiset digitaalinumerot hohtavat niin kirkkaina ja korkeina, että ajasta on mahdotonta erehtyä. Seinää vasten seisoskellessa saa myös tietää, kuinka kylmää tai lämmintä on. Tänään 4 astetta plussaa.

Vakuutusyhtiö Pohjantähdellä on kiireinen ajannäyttäjä. Se huitelee neljä minuuttia muilta kelloilta karussa. Kello on ehkä ruma, mutta sillä on tarjottavanaan jotain, mitä muilla ei ole: tuulen nopeus. Kello sijaitsee karussa paikassa, Vanajantien, Keinusaarentien ja Paasikiventien kulottuneessa risteyksessä.

Syrjäisin yleinen aikarauta voittaa nostalgiassa. Apparan uimarannan tornin seinässä riippuu perusmallin ajannäyttäjä, mutta koristuksinaan sillä on olympiarenkaat ja vuosiluku 1952. Missä muualla aika yhtä kauniisti sekä pysähtyy että etenee? (HäSa)

Päivän lehti

2.6.2020