Uutiset

Mitä väliä on jollain tyhmällä rippisalaisuudella?

Martti Lutherin protestiliike taitaa olla perimmältään syyllinen, kun luterilaisen kirkon varjelemaa rippisalaisuutta halutaan nyt murentaa. Luterilaisuus heitti rippituolit jätelavoille ja mukana meni ymmärrys siitä, mistä ripissä on kysymys.

Mielikuvat ripistä rajoittuvat elokuviin, joissa roomalaiskatolinen pappi kuuntelee rippituolissa tunnustuksia ihmisten synnillisistä seksiseikkailuista korvat punaisina. Vitsi on siinä, että katoliselta papilta on seksi kielletty.

Useimmille suomalaisille koko asia on yhdentekevä, ellei itse satu tarvitsemaan luottamuksellista keskustelua raskaasti mieltä painavasta pahuudestaan.

Itse jutun juj u jää hämäräksi jopa kirkon evl.fi-sivuilla. Niiden mukaan ripittäytyjä saa kertoa omin sanoin, mikä hänen mieltään painaa ja sen jälkeen pappi julistaa hänelle synninpäästön. Miksei kirkko pysty puhumaan ihmisten kieltä?

Jokainen tietää, miten puhuminen auttaa surussa ja pahassa olossa. Anteeksi saaminen ripissä eroaa tavallisessa suruista puhumisesta siinä, että pahojen tekojensa muistonkin saa heittää harteiltaan.

Joka jumalanpalveluksessa ihminen saa yhteisessä ripissä anteeksi pahat tekonsa ja aikeensa. Pahuudet saa tietää vain kirkon penkissä istuva ihminen itse – ja synnit anteeksi antava Jumala.

Yksityisessä ripissä pappi tai joku muu kirkon työntekijä keskustelee kahdestaan ihmisen kanssa ja myöntää anteeksiannon eli vapautuksen synnistä Jumalan nimissä.

Ripin vastaanottajaa sitoo vaitiolovelvollisuus. Papin lisäksi kukaan ei saa tietää, mistä yksityisessä ripissä on puhuttu. Pappien vaitiolovelvollisuus on ehdoton – tai ainakin melkein.

Se on vähemmän ehdoton kuin toimittajien lähdesuoja, jota toimittajat kiivaasti puolustavat. Miten lienee lääkärien ja sosiaalityöntekijöiden vaitiolon ehdottomuuden laita?

Papin vaitiolovelvollisuudesta on poikkeuksia, joista nyt puhuntaan kuumana käytävässä keskustelussa pedofiileistä, lasten hyväksikäyttäjistä. Papin on kerrottava poliisille ripissä tietoonsa tulleesta törkeästä lasten hyväksikäyttäjästä.

Arkkipiispa Jukka Paarma ei halua tinkiä tätä enempää. Hänen mukaansa pedofiliaan syyllistyneet harvoin tulevat papin puheille. Ripittäytymään tulevat heidän uhrinsa, joten Paarma ei usko papin vaitiolovelvollisuuden murtamisen auttavan uhreja.

Oulun piispa Samuel Salmi on valmis tinkimään papin vaitiolovelvollisuuden ehdottomuudesta, kun kyse on aikuisten armoilla elävästä, puolustuskyvyttömästä lapsesta. Samasta syystä lainsäätäjä muuttanee kirkkolakia.

Lapsi nimeltä rippi ei kuitenkaan saa mennä pesuveden mukana. Uudesta laista ei saa tulla automaattia, jolla papin vaitiolovelvollisuus murretaan joka tilanteessa.

Kirkko ei halua, että syyllinen tuntee joutuvansa perin pohjin hylätyksi. Epätoivo on hirvittävä kuilu, ja kansa on aina valmis lynkkaamaan syyllisen, on rikos mikä hyvänsä.

pirkko-liisa.kastari@hameensanomat.fi