Uutiset

Mitä vikaa tunteessa on?

Hanna Antila-Andersson kirjoittaa Hämeen Sanomien alanurkassa 16.2.2006 kuntaliitosaiheesta muun muassa: ”Nimikiista kielii selvästi, että päätökset kuntaliitoksista tehdään täysin tunteella, ei järjellä.” Tuo on tunteen aliarvioimista.

Olisi kauhea asia, jos kaikki päätökset tehtäisiin pelkän järjen voimalla. Millainen hirviö maailma olisikaan, jos niin tapahtuisi? Tunne on mainio käyttövoima – tosin niin hyvässä kuin pahassakin.

Kuntaliitoksissa, jos missään on oltava tilaa myös tunteelle. Pienen kunnan etu on se, että kuntalaiset ja kunnan virkailijat tuntevat toisensa. Virkailija ei mielellään anna tutulle asiakkaalle kielteistä kuvaa itsestään, vaan koettaa palvella mahdollisimman hyvin eli entisaikojen hallintomenettelylain mukaan. Pienen kunnan asukas taas tuntee kuntansa omaksi ja tahtoo tehdä oman panoksensa kunnan omaleimaisuuden ja viihtyvyyden puolesta.

Tunne ja järki kietoutuvat hyvin merkittävästi toisiinsa. Kuvitellaan vaikka sitä, että Hauho liitettäisiin väkisin tai vapaaehtoisesti Hämeenlinnaan. Toki Hauhon omaleimaiset kylät voisivat silti toimia omina yksiköinään vapaaehtoisvoimin niin kuin tähänkin asti. Sen sijaan kunnan palvelut olisivat vaikeasti tavoitettavissa. Virkailijoihin ei saisi puhelimitse yhteyttä tuntikausien yrittämisen jälkeenkään. Jos sitten joskus saa yhteyden, virkailija myisi eioota ja käskisi soittamaan toiseen virastoon.

Sama odottaminen ja yrittäminen toistuu taas. Se merkitsisi kuntalaiselle ajanhukkaa ja mittavia puhelinkuluja. Ennen kaikkea se merkitsisi kuumia negatiivisia tunteita.

Tarvitsin tässä jokin aika sitten erästä tietoa eräästä Hämeenlinnan kaupungin virastosta. Yritin soittaa ns. suoriin numeroihin – ei vastausta – eikä puhelu yhdistynyt matkapuhelimeen. Kun puhelu lipsahti sitten vaihteeseen, siellä sanottiin, että kyllä siellä pitäisi olla ihmisiä paikalla.

Toista tuntia kestäneiden yritysten jälkeen joku vastasi, mutta hänkään ei tietänyt vastausta kysyttyyn asiaan. Kun sitten tapasin hämeenlinnalaisia tuttaviani, sanoin, että jos palvelu on tuollaista, Hämeenlinnan on turhaa luulla, että pienet kunnat sen ympäristöstä liittyisivät Hämeenlinnaan puhumattakaan siitä, että matkat palvelupaikkoihin pitenisivät.

Hauhon kunnan puhelinluettelossa on vastuullisten tai liikkuvien virkailijain matkapuhelinnumerot, joihin voi soittaa, jos ei lankapuhelin vastaa.

Järjen osuus voi kuntaliitosasiassa tulla mukaan siitä havainnosta, että mitä suurempi yksikkö, sitä suuremmat kulut asiakasta kohden. Se on nähty kaikissa yhteenliittymissä. Kun esimerkiksi pankit fuusioituivat, asiakkaan kulut lisääntyivät, vaikka asia perusteltiin päinvastoin, että saadaan säästöä. Mihin se säästö hupeni?

Ne pankit, jotka eivät liittyneet konserneihin, näyttävät pärjäävän ihan hyvin ellei paremmin kuin konsernit. Asiakkaan näkökulmasta se ainakin on näin. Kuntien yhdistymisessä ei ole ollut selvää näyttöä, että säästöä olisi tullut. Päinvastoin monet esimerkit viestivät kulujen lisääntymistä asukasta kohden.

Suurta ratasta on raskasta pyörittää – ja raskata myös pysäyttää. Olisikohan syytä käyttää päätöksenteossa järkeä tunteen rinnalla?

Anneli Ilonen

Hauho

Päivän lehti

25.5.2020