Uutiset

Miten kierrättäisi ylijäämäkansanedustajan?

Ymmärtämätön kansa teki vaaleissa kymmenistä kansanedustajista enemmän tai vähemmän aktiivisia työnhakijoita. Eduskunnasta vaihtui noin kolmannes eikä heistä isokaan joukko luopunut vapaaehtoisesti.

Mutta mikäpä olisi epäluotettavampi kuin suomalainen äänestäjä? Tylysti hän vaihtaa hevosta kuin Manne markkinoilla, ilkkuupa ruoja vielä perään.

Äänestäjiä mielistelläkseen moni kansanedustaja on luopunut leipätyöstään, monet vakaista valtion tai kunnan viroista. Näin silti, vaikka eduskuntaura ei lopeta työ- tai virkasuhdetta ja paheksutusta kaksoispalkkauksestakin on luovuttu jo ajat sitten.

Kirkasotsaisuudessaan he ovat julistaneet keskittyvänsä vain kansakunnan onneen ja menestykseen ja riisuneet itsestään kaiken oman edun tavoitteluun viittaavan. Nyt varalaskupaikka olisi kymmenille tosi tarpeeseen. Arjen taloudelliset pikku seikat pitää hoitaa. Eipä kulje rouva silkissä eivätkä lapset nekku suussa, jos kuukausipalkka lakkaa juoksemasta.

Vaaliyön shokista hiljalleen toipuvat pudokkaat ovat lehtitietojen mukaan katselleet pikkukuntien kunnanjohtajien töitä, parilla on pyrkyä peräti Helsingin johtajistoon.

Joku on palannut sinne, mistä aikanaan lähti. Kuka kuljettaa veturia, kuka on palannut talikonjatkeeksi tai opettaa lapsia. Voi lapsiraukkoja, opettajalla on viime viikot saattanut olla känkkäränkkä kylässä.

Niille, jotka heittäytyivät aikanaan kokopäiväpoliitikoiksi, hyvä veli- tai -siskoverkostot ovat nyt arvokkaita, pelastusrengas tuiki tarpeen. Kiitollisuudenvelkoja sietäisi nyt olla perittäväksi asti.

Viime tuhatluvun vanhoina hyvinä aikoina osa ansioituneista yhteiskunnallisista toimihenkilöistä nimitettiin arvostettuihin, hyväpalkkaisiin, mutta vähätöisiin suurlähettilään virkoihin. Kielitaidosta ei ollut suurta väliä, sitä varten olivat tulkit. Poliittinen oikeamielisyys ja spanielin lojaalisuus valtaa kohtaan siloittivat silloin tietä.

Keskiasteen koulutuksen saaneet maakuntien miehet päätyivät maaherroiksi, sillä läänejä piisasi. Suosituksiksi riittivät pari kautta kansanedustajana ja agrologin paperit, joita kansanopiston kurssitodistus mainiosti täydensi.

Olisi silti kohtuutonta epäillä, etteivätkö suurlähetystöjen ja lääninhallitusten tehtävät tulleet asiallisesti hoidetuiksi. Mutta ajat ovat muuttuneet. Hyvät mansikkapaikat ovat vähissä.

Eteensä vähänkin katsovan yrityksen kannattaisi pestata entinen kansanedustaja. Hän on sisuuntunut menetyksestään, näyttöhalut ovat vahvat. Moni uneksii paluusta ja nousukiidon on oltava näyttävä.

He taitavat supliikin ja tulevat erikoistenkin ihmisten kanssa toimeen. Heidän verkostonsa eivät vielä ole tuhoutuneet, sidosryhmäsuhteet eivät ole ruosteessa.

Entinen kansanedustaja ei ole huono sijoitus, jos kansa neljän vuoden päästä korjaa virheensä ja äänestää taas viisaasti.

Silloin hänellä on taas valtaa ja voimaa. Vastatuuli vahvistaa.

jukka.viitaniemi@hämeensanomat.fi

Päivän lehti

30.5.2020