Kolumnit Uutiset

Miten meistä tuli lausuntoautomaatteja?

Syksy on alkanut ja kansalla on taas asiaa. Välillä mietityttää, mikä kumma saa meidät netissä raivoamaan pahemmin kuin ikinä kasvokkain pystyisimme.

Facebookista on tullut jo niin arkipäiväinen kommunikointiväline, että se luo turvallisuuden harhan. Etenkin jos kavereina on paljon samanmielisiä, jotka tykkäävät heti mielipiteistäsi ja kiirehtivät kommentoimaan niitä, se kannustaa lisäämään kierroksia.

Pian ihmisestä on kuoriutunut lausuntoautomaatti, jolla on joka asiasta vahva mielipide.

Tilannetta kärjistää nettimaailman nopeus. Kun uutislinkki alkaa kiertää, siitä on muodostettava mielipide heti eikä kohta. Kun kyseessä usein vielä on iltapäivälehden ensimmäinen nettiversio, johon ei mahdu tapahtuneesta kuin provokatiivinen kärki, se yllyttää pikaisiin johtopäätöksiin.

Netin logiikka menee siten, että jutun seuraava versio tai siihen reagointi usein kumoaa ensimmäisestä jutusta tehdyt päätelmät. Silloin on kuitenkin usein liian myöhäistä.

Alkuperäinen linkki on jo lähtenyt elämään elämäänsä.

Nettiraivo jyllää etenkin keskustelupalstoilla, joissa heitellään puskista kommentteja sitä mukaa kuin sormet pysyvät näppäimistöllä. Myös facebookissa lähetä-painiketta klikataan ennen kuin teksti on luettu toiseen kertaan läpi.

Siinä vaiheessa moni tuntuu unohtavan, että kerran nettiin päästetty teksti voi jäädä kiertämään ikuisesti. Mitä kärkkäämpi teksti, vaikutusvaltaisempi tai julkisempi jakaja, sitä todennäköisempää se on. Ei ihme, että puolueet ovatkin kouluttaneet väkeään sulkemaan facebookin siinä vaiheessa, kun korkki narahtaa.

Harkitsemattomia möläytyksiä sattuu riittävästi ihan selvinpäinkin.

Nettituohtumus on nettiraivon pikkuveli. Siinä ei käytetä capslockia eikä huutomerkkejä, reagointikin voi olla hieman hitaampaa. Suuttumusta herättäneestä asiasta kirjoitetaan ehkä oma pidempi päivitys, Twitter-kannanotto tai blogi.

Nämä muistuttavat perinteisiä mielipidekirjoituksia. Asiaa on hieman pohdittu ja kieliasuakin ehkä jopa hetki mietitty ennen kirjoituksen postaamista kaikelle kansalle.

Sitten ovat vielä ne tuohtujat, jotka jakavat ärtymystä aiheuttaneen linkin seinällään eleettömästi ”Jätän tämän vain tänne” -tyyppisen johdannon kanssa. He varovat ottamasta kantaa, vaikka jo linkin jakaminen on mielipide.

Osa heidän yleisöstään tulkitsee, että henkilö on samaa mieltä jakamansa tekstin kanssa. Toinen puoli pitää tekoa ironisena kannanottona.

Yritä siinä sitten myöhemmin selitellä, ettei tarkoitus ollut ottaa itse asiaan mitään puolta. Ei mene läpi.

Itse kuulun siihen koulukuntaan, joka jakaa facebookissa lähinnä arkisia koira- ja sienestyspäivityksiä. Tuleepahan ainakin erotettua netti- ja työpersoona toisistaan.

Päivän lehti

25.1.2020