Uutiset

Mokaaminen on mukavaa

Kirsti Kuosmanen improvisoi mykkänä Annana uudessa kotimaisessa elokuvassa

– Tragikoominen tarina, niin kuin elämä yleensäkin on, kuvailee näyttelijä Kirsti Kuosmanen viikon kuluttua ensi-iltaan tulevaa Kukkia ja sidontaa -elokuvaa.

Kuosmanen esittää improvisaatioteatteriin erikoistuneen Stella Polaris -ryhmän ja ohjaaja Janne Kuusen pikkukaupunkikuvauksessa mykkää Annaa.

– Elokuvan yksi teema on läheisriippuvuus. Anna on hahmo, jonka kautta tuodaan esille pikkukaupungin lukkiutuneita ihmissuhteita, ja sitä, miten paljon yhteisöissä on asioita, joista ei kerta kaikkiaan puhuta, Kuosmanen sanoo.

Kukkia ja sidontaa tapahtuu kuvitteellisen porvoolaisen makkaratehtaan liepeillä. Elokuvan käsikirjoitusta työstettiin isolla porukalla ja pitkään. Stella Polariksen näyttelijät saivat Kuuselta aiheita, joiden pohjalta työstettiin improvisoiden kymmeniä erilaisia tarinoita ja henkilöitä.

Lopuksi Kuusi ja tuottaja-käsikirjoittaja Aleksi Bardy muokkasivat tilanteista melko valmiin tekstin. Kuvauksissa jätettiin kuitenkin vielä tilaa improvisoinnille. Näyttelijät pysyivät hereillä.

Ura alkoi Hämeenlinnassa

Kuosmanen on ollut mukana Stella Polariksessa 1990-luvun alusta asti.

Teatterista hän kiinnostui jo paljon aikaisemmin: näyttelijänura alkoi nuorena tyttönä Hämeenlinnassa.

– Kävin Margit Carpelanin tanssikoulua ja avustin kaupunginteatterissa. Miniteatterissa ehdin näytellä vain vuoden ennen kuin lähdin opiskelemaan.

Lontoolaisesta draamakoulusta valmistuttuaan Kuosmanen näytteli Ryhmäteatterissa. Siellä hän tutustui Stella Polarista perustamassa olleeseen Ville Virtaseen ja lähti mukaan uuteen ryhmään.

Stella Polaris on improvisaation uranuurtaja Suomessa. Ryhmä toi maahan muun muassa kanadalaisen improvisaatioguru Keith Johnstonen metodin ja järjesti ensimmäisenä julkisia improesityksiä.

Vuonna 2000 tuotantoon tulleet improvisoidut Vapaa pudotus -tv-elokuvat olivat ensimmäisiä lajissaan koko maailmassa.

Melkein kuin meditaatiota

Improvisointi on Kuosmasen mielestä ihanaa. Kun elämässä muuten muistellaan niin paljon menneitä ja suunnitellaan tulevaa, merkitsee improvisaatio hetkessä olemista.

– Se on hirveän luova ja onnellinen tila. Melkein kuin meditaatiota, Kuosmanen toteaa.

Myös mokaaminen on lavalla hauskaa. Siitä kun syntyy aina uusia, mehukkaita tilanteita.

– Ajatus mokaamisesta hauskana asiana on pikkuhiljaa siirtymässä myös lavan ulkopuoliseen elämääni. Eikä uuden asenteen opettelemiseen ole mennyt kuin kuusitoista vuotta, Kuosmanen nauraa.