Uutiset

Mökkivieras, tuo kesäinen vitsaus

Kutsumattomat mökkivieraat tuntuvat olevan jokakesäinen puheenaihe. Mökkivieras vaikuttaa lehtijuttujen ja nettikeskustelujen perusteella todella tökeröltä tyypiltä. Vieras tunkee kutsumatta mökille, syö talon ruoat, ei osallistu töihin, sotkee paikkoja ja käyttäytyy huonosti. Kaiken lisäksi mökkivieras luulee yhden makkarapaketin olevan kohtuullinen korvaus hänen viikon vierailustaan.

Mökin omistaja syöttää, juottaa ja palvelee, mutta samalla köyhtyy, laihtuu ja katkeroituu. Koko pitkän talven odotettu rauha ja rentoutuminen jäävät toteutumatta. Maksaisipa mökkivieras edes pienen palkkion täysihoidostaan!

Hyvä mökin omistaja: sääli mökitöntä ja anna hänen tulla tykösi. Mökitön on parvekeorvokkeja istuttaessaan niin lähellä luontoa kuin hänen tilanteessaan on mahdollista. Sinä taas aloit jo helmikuussa kehuskella, mitä kaikkea ihanaa aiot tehdä kesällä mökilläsi. Sinun mökilläsi aurinko paistaa aina, hyttyset viheltävät sulosävelmiä ja metsän eläimetkin syövät kädestä. Onko ihme, että mökitön haluaa maistaa palan paratiisia?

Mökkivieraan motiiveja voi siis ymmärtää. Jos se ei onnistu, yksi neuvo sinulle mökin omistaja: ryhdistäydy. Jos kutsumattomat mökkivieraat pölähtävät pihaan, häädä heidät pois. Se ei ole kohteliasta, mutta yhtä hävytöntä on tunkea kutsumatta toisten rauhaan.

Mökkivieraalle voi asettaa rajoja. Hänelle ei tarvitse tarjoilla koko jääkaapin sisältöä. Syököön vaikka käpyjä, jos ei ole tajunnut ottaa omaa einestä mukaan.

Mökkivierasta ei myöskään tarvitse passata. Mökkivieras on aikuinen ja osaa itsekin laittaa täkin pussilakanaan.

Hyvä mökkivieras: mikä sinua oikein vaivaa? Et sinä kaupungissakaan paukkaa perheinesi jonkun kotiin ja ilmoita, että tulemme teille viikoksi asumaan. Kutsusta kyläillään, tai ainakin ilmoitetaan vierailusta etukäteen.

Kutsuttunakaan ei voi odottaa palvelua ja valmiiksi katettua pitopöytää. Mökille mennään tuliaisten kanssa, ja mökin omistajaa myös autetaan tarvittaessa.

Mökin askareet voi ottaa huikeina extreme-kokemuksina eikä ankeina työtaakkoina. Huussin täyden jätössaavin tyhjentäminen kasvattaa taatusti ihmisenä.

Jotkut kaihoavat aikoja, jolloin kyläilykulttuuri oli voimissaan. Ovet olivat aina auki, ja ahkerasti niitä ovia käytettiinkin. Mökkivieraskeskustelu on pahasti ristiriidassa näiden kaihoilujen kanssa.

Ihmiset haluavat nykyään olla yksityisemmin, mutta syytä on vaikea keksiä. Ehkä töissä saa tarpeeksi tavata ihmisiä. Ehkä ihmisillä on niin kova kiire, että ei ehdi kyläillä. Ehkä työelämässä opittu täydellisyyden tavoittelu vaivaa vapaa-ajallakin: ketään ei huvita esitellä itseään ja kotiaan muuta kuin tiptop-kunnossa.

Hieman myös epäilyttää, olivatko ne vanhat kyläilyajat niin ihania. Aika on voinut kullata muistot.

Ehkä silloinkin manattiin naapureita, jotka tunkevat kutsumatta vieraisille ja syövät pullavarastot tyhjiksi.