Uutiset

Moni pyrkii eduskuntaan lainarahalla

Puolueiden rahakirstusta paistaa pääsääntöisesti pohja. Kuvaavaa on, että esimerkiksi keskusta ja sen yritykset tekivät ensimmäisellä vuosipuoliskolla noin 400 000 euroa tappiota.

Tällaisella taloudella ei ole kaksista lähteä runsaan puolen vuoden päästä pidettävin eduskuntavaaleihin. Myöskään muilla puolueilla ei ole suuren suuria kassavarantoja vaalikampanjoiden rahoittamiseen.

Yksittäisten ehdokkaiden tilanne on vielä vaikeampi. Yhä useampi ehdokas joutuu kampanjoimaan velaksi. Kun uskottavan kampanjan rakentaminen vaatii kymmeniätuhansia euroja, joutuu moni ehdokas maksamaan vaalilaskujaan vuositolkulla.

Tilanne onkin nyt se, että uusien, tuntemattomien ehdokkaiden on entistä paljon vaikeampi päästä läpi. Ne, joilla on kymmeniätuhansia ylimääräistä rahaa vaalityönsä rahoittamiseen, ovat etulyöntiasemassa, samoin kuin muista yhteyksistä tunnettuutta hankkineet ja paljon mediassa esiintyneet poliitikot.

Internet ja sen eri yhteisöt avaavat toki ihan uusia mahdollisuuksia saada sanomansa perille ja kasvot tunnetuksi. Myös rahan keruu verkossa toimii. Suomessa vain ei ole samaa perinnettä kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa.

Rapakon takana ehdokas saattaa koota kymmeniätuhansia dollareita lyhyessä ajassa. Jos meillä joku yltää edes tuhansiin, voidaan sitä pitää pienenä ihmeenä. Suomalaiset kun eivät ole tottuneet antamaan rahaa poliitikoille tai puolueille. Sitoutuminenkaan ei ole enää suomalaisten vahvuuksia.

Uusis vaalilaki ei suinkaan rajoita yrityksiä ja yhteisöjä tukemasta ehdokkaita ja puolueita. Kyse on lähinnä läpinäkyvyyden lisäämisestä. Eli kaikki yli 1 700 euron lahjoitukset pitää julkistaa. Eikä tukea voi entiseen tapaan piilottaa seminaarilippujen tai taiteen ostamiseen. Myös tuen kanavoiminen tukiyhdistysten kautta niin, ettei rahojen alkuperä selviä, on käytännössä mahdotonta.

Jo vuosia vellonut vaalirahakohu on pelästyttänyt yritykset. Puolueiden rahoittajina ei haluta esiintyä, eikä edes yksittäisen ehdokkaan. Monet ihan pyyteettömistäkin lähtökohdista tukeaan antaneet yritykset ovat saattaneet joutua ikävään julkisuuteen.

Aika ajoin Suomessa nousee esiin niin sanottujen pitkien listojen käyttö. Eli kansalaiset äänestäisivätkin puoluetta, joka sitten asettaa listalleen ehdokkaat.

Tällainen järjestely säästäisi ehdokkaan rahoja. Toisessa vaakakupissa painaa sitten pelko äänestysprosentin romahtamisesta. Suomalainen kun haluaa äänestää henkilöä.

Paljon kertoo sekin, että suurimman puolueen asemasta taisteltaessa puhutaan yhä enemmän pääministerivaalista. Vastakkain asetetaan puolueiden sijaan puolueiden puheenjohtajat.

Median on sitten helppo tarttua henkilöihin ja vertailla heitä keskenään. Se myös kiinnostaa. Puolueohjelmien vertailussa ei taas ole mieltä.

Niiden läpikäyminen ei jaksa mediaa seuraavia kansalaisia kiinnostaa.