Uutiset

Monikkoperheissä kädet loppuvat

– Tämä on ollut henkireikä, sanoo puolitoistavuotiaiden kaksosten äiti Marjo Järvenpää monikkoperheiden avoimesta päiväkodista Nipsulasta.

Monikkoperheissä tiedetään, että aluksi elämään ei mahdu kuin lapset ja arkinen rumba syöttöineen ja vaipan vaihtoineen. Kädet loppuvat ja välillä pinna on kireällä, kun edes vessassa ei ehdi käydä rauhassa.

Vertaistukea monikkoperheet saavat joka maanantai Nipsulasta, joka on osa Hämeen ammattikorkeakoulun Sosiaalialan koulutusohjelman Varhaiskasvatuksen toiminta- ja kehittämiskeskusta.

Maanantaina ensimmäistä kertaa Nipsulaan tulee Heidi Holopainen puolitoistavuotiaiden Paulin ja Pinjan kanssa.

– Olisin tullut jo aikaisemmin, jos olisin vain jaksanut. Uskon, että täältä saa vertaistukea, Holopainen kertoo.

Tieto Nipsulasta kiirii puskaradion avulla kaksosten vanhemmille.

– On ollut tosi iso juttu, että on voinut tulla tänne ja purkaa omia ajatuksia, Järvenpää kertoo.

– Puolesta sanasta ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa, viisi vuotta Nipsulassa käynyt Virpi Ruini tietää.

Annikki Rosberg kertoo, että käytännön asioista ei saa tietoa mistään muualta kuin toisilta monikkoperheiltä.

– Tosin ei kaikkeen silti osannut varautua, jo odotusaikana ryhmässä käynyt Rosberg hymyilee.

Kaksi ei ole yksi

Kaksosten äidit veikkaavat, että yksösten äidit eivät tiedä, millaista on pyörittää monikkoperheen arkea.

– Monesti sanotaan, että kyllä kaksi lasta menee siinä kuin yksikin. Ei se ihan niin mene. On kahden vauvan ruuat, vaatteet, pyykit ja niin edelleen. Vasta sitten, kun arki tulee vastaan, tietää, mitä tämä on.

Yleensä monikkoperheessä ensimmäinen vuosi on rankin.

– Alkuun kaksosten kanssa oli aika kammottavaa, mutta nyt tilanne on tasaantunut. Aluksi kädet eivät riittäneet, vaikka olinkin paljon kotona vaimon apuna. Nyt olen koti-isänä, Emman ja Ellan isä Erkki Virta kertoo.

Monikkoperheissä opitaan siihen, ettei asioita voi tehdä oppikirjojen mukaan. Arjen pyörityksen ei tarvitse olla täydellistä.

– Usein toiset tulevat neuvomaan, miten lapsia pitää hoitaa. Siinä oppii kovettamaan nahkansa, sillä täällä Nipsulassa huomaa, että toiset toimivat samalla tavalla. Siitä tulee olo, että on ihan normaali äiti, Ruini sanoo.

Satu Rajala nauraa, että heti tulee mieleen hammashoitajat, jotka neuvovat syöttämään kahdella eri lusikalla lapsia.

– Ei kahdella lusikalla syöttäminen onnistu ja tuskin lapsilta silti hampaat lähtee.

Kaksi lasta on tuplailo

Ruini muistuttaa monikkoperheiden läheisiä siitä, että apua tarvitaan. Kaikilla kaksosten äideillä tuntuu olevan samanlaisia kokemuksia siitä, että odotusaikana tuli paljon halukkaita auttajia, mutta kun lapset syntyivät, ovikello ei ole soinut.

Virpi Ruini sanoo kuitenkin kaksosten tuovan tuplailon perheeseen.

– Kun on kaksi samanikäistä lasta, jotka ymmärtävät toisiaan, se on todella iso asia. Missään nimessä kaksosvanhemmuus ei ole taakka.
Monikkoperheringissä on tällä hetkellä noin 30 perhettä.

Nipsulan ohjaaja, sosionomi Niina Salo sanoo, että vertaistuen lisäksi oman lisänsä ryhmään ovat tuoneet sosionomiopiskelijat. He ovat koko syksyn järjestäneet ohjelmaa lapsille ja vanhemmille.

– Opiskelijoille tämä ryhmä toimii oppimisympäristönä. Toimintaa suunnitellaan yhdessä lasten ja vanhempien kanssa. Opiskelijat ovat muun muassa rakentaneet lasten piirtämien aarrekarttojen pohjalta moniaistisen viidakon, josta lapset etsivät aarretta.

Varhaiskasvatuksen toiminta- ja kehittämiskeskuksen johtaja Terhi Kaisvuo kertoo, että seuraavaksi kehittämisen ja tutkimuksen painopisteenä on osallistuva vanhemmuus.

Nipsulaan tulee myös studio, joka tarjoaa mahdollisuudet digitaalisen perhealbumin luomiseen.

Päivän lehti

4.4.2020