Uutiset

Monilahjattomuus on ikävä asia

Elämän karut tosiasiat vyöryvät tämän tästä ylitseni. Huomaan olevani kovin monella tavalla ymmärtämätön ja osaamaton. Se on, kuulkaa, kerrassaan ikävää.

En nyt puhu sellaisista suurista asioista kuin maailmantalous, Innoparkin johdannaiskaupat tai kauppaketjujen bonusjärjestelmät. Niitähän ei ymmärrä tuo kuuluisa erkkikään, joten minun on turha edes yrittää.

Jos en tietäisi
asian todellista laitaa, voisin kuitenkin kuvitella ymmärtäväni esimerkiksi sellaista arkista asiaa kuin hotellihuoneen kylppäri. Vuosikymmenten matkustelun jälkeen olen tullut vakuuttuneeksi, ettei niitä ole tarkoitettu ihmisjärjen käsitettäviksi.

Täysin riippumatta hotellin hinnasta ja tähtien määrästä, kylpyhuoneet on tehty epäkäytännöllisiksi tai täysin kelvottomiksi.

Kulttuurierot vielä voi jotenkin ymmärtää. Brittein saarilla on ilmeisen välttämätöntä panna kylppäriin kokolattiamatto. Se liittynee jotenkin siihen, että kunnollista lämmitystä ei voida rakentaa.

Venäjällä hotellin kylppärin hana saattaa olla asennettu ylösalaisin. Epäilen, että se taas liittyy vodkaan, vaikka hanasta tuleekin vain vodaa. Kulttuurikysymys siis kuitenkin.

Mutta kertokaapa, miksi hyvistä materiaaleista huolellisesti rakennetuissa ja moitteettomasti siivotuissa kylppäreissä vesi lähes poikkeuksetta valuu vähintään koko kylpyhuoneen lattialle ja joskus huoneen puolellekin?

Jollei valu, asukkaan on kivuttava liukkaaseen ammeeseen, eikä tukea saa mistään. Jos suunnittelija on ymmärtänyt rakennuttaa suihkukaapin, sen ovet ainakin aukeavat niin, ettei kaappiin tai sieltä pois pääse vammoitta kuin anorektinen akrobaatti.

Olen alkanut epäillä, että kylppärisuunnittelijoiden koulussa on erityinen suurimman mahdollisen kiusan kurssi, jonka läpäiseminen erinomaisin arvosanoin on valmistumisen edellytys.

Tuo sama kurssi on myös Nokian insinöörien käytävä saadakseen töitä. Hieno, kallis, monimutkainen ja armottoman virtasyöppö ”äly”puhelimeni rikkoutui viime viikolla. Ostin korjauksen ajaksi 29 eurolla ihan uuden kaukoidässä valmistetun peruspuhelimen, jolla ei voi ottaa valokuvia, selata nettiä eikä keittää puuroa.

Halpispuhelimellani sen sijaaan voi mainiosti soittaa, vastata puhelimeen sekä lähettää ja vastaanottaa tekstiviestejä. Näppäimetkin ovat niin isot, että sormeni sopivat niille.

Uuden puhelimeni suunnittelijat ovat selvästikin kuulleet monilahjattomuudestani, sillä puhelimesta on tehty helppokäyttöinen. Koko käyttöohje mahtui yhdelle taitellulle paperille toisin kuin kotimaisen ”äly”puhelimeni romaanin paksuinen manuaali. Käytön opetteluun meni vain jokunen tovi.

Ihmettelen, miten olen pärjännyt maailmassa yli puoli vuosisataa, kun en ymmärrä edes hotellien vessoja enkä matkapuhelimia.

Joinakin voimattomuuden hetkinä mieleen tosin hiipii ajatus, että monilahjaton onkin joku muu. Ei kai se voi olla totta?