Uutiset

Monissa kunnissa kotiapu on yhä kiven alla

Kymmenkuinen Viljo konttaa lastenhuoneen lattialla. Kaksivuotias Veera-sisko kiipeää kotipalvelutyöntekijän Leena Vekan syliin ja kertoo, että jalkaan sattuu. Tyttö on kompastunut legopalikkaan ja kaipaa lohdutusta.
 
Äiti Ida Helenius hipsii alakertaan ja käy sohvalle. Välilevyn pullistumasta toipuvalle lepo on nyt paras lääke.
 
Siitä on kaksi kuukautta, kun Heleniuksen selässä vihlaisi lasta nostaessa pahasti. Hän tipahti polvilleen, eikä päässyt enää ylös. Sairaalasta kotiuduttuaan hän ei pystynyt liikkumaan kuin konttaamalla.
 
– Mies sai pari viikkoa vapaata töistä, ja jouluna apuun riensivät vanhemmat ja ystävät. Tammikuussa jouduin soittamaan lapsiperheiden kotipalveluun. Onneksi kotiapu tuli jo seuraavalla viikolla, Helenius kiittelee.
 
Hänen mukaansa kaupungin tarjoama kolmen tunnin lastenhoitoapu kaksi kertaa viikossa on ollut korvaamaton tuki.
 
– Huonosti olisin pärjännyt ilman sitä, Helenius sanoo.
 
Hämeenlinnalainen Hele­nius on onnekas, sillä läheskään jokaisessa Suomen kunnassa hän ei olisi saanut samanlaista palvelua.
 
THL:n tilaston mukaan vuonna 2013 kolmannes Suomen kunnista ei järjestänyt lainkaan kotipalvelua lapsiperheille. Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen ei usko tilanteen merkittävästi muuttuneen.
 
Tämän vuoden alusta voimaan tulleen sosiaalihuoltolain mukaan lapsiperheillä on oikeus saada kotipalvelua myös ilman lastensuojelun asiakkuutta esimerkiksi lapsen syntymän yhtey­dessä tai vamman tai sairauden vuoksi.
 
– Lakimuutos on ollut voimassa vasta puolitoista kuukautta. Ei se ole ehtinyt korjata tilannetta, Aila Puustinen-Korhonen toteaa.
 
Valtio panostaa lapsiperheiden kotipalveluun tänä vuonna kymmenen miljoonaa euroa ja kunnat saman verran.
 
Puustinen-Korhonen pitää rahoitusta riittämättömänä tarpeeseen nähden, jota olisi ainakin kaksi kertaa enemmän.
 
Hänen mukaansa kuntien taloudellinen tilanne on vaikuttanut hyvin raadollisesti kotipalvelun tarjontaan.
 
– Kohdentavatko kunnat rajalliset kotipalveluresurssinsa vanhukseen, joka pitää nostaa sängystä ylös ja vessaan, ettei hän kaadu ja murra lonkkaansa? Vai meneekö kotipalvelu auttamaan uupunutta äitiä?
 
Yhden vanhemman perheiden liiton toiminnanjohtaja Heljä Sairisalo muistuttaa, ettei monissa kunnissa ole 1990-luvun leikkausten jälkeen laisinkaan lapsiperheisiin erikoistunutta kotipalveluhenkilökuntaa.
 
Mikäli kunta ei järjestä lapsiperheille palvelua, johon nämä lain perusteella ovat oikeutettuja, siitä voi kannella aluehallintovirastoon.
 
– Taistelu on vasta alkamassa. Tuemme perheitä tarvittaessa tekemään kantelun, Sairisalo toteaa.
 
Myönteisiäkin esimerkkejä on.
 
Muun muassa Hämeenlinna palautti tavallisille lapsiperheille suunnatun kotipalvelun palvelu­valikoimaansa ensimmäisten kuntien joukossa vuonna 2009.
 
Maksutonta lastenhoitoapua saa äkillisissä tilanteissa, jos perheessä on alle kouluikäisiä, kotona hoidettavia lapsia.
 
– Työmme on ihan lasten kanssa olemista, leikkimistä ja ulkoilua. Joskus teemme kotiaskareita yhdessä vanhempien kanssa, Leena Vekka ja harjoittelija Nina Rastas kertovat.
 
He ovat auttaneet niin kaksosten ja kolmosten vanhempia kuin kymmenlapsisia perheitäkin.
Vt. johtava perhetyöntekijä Sari Koivukangas uskoo, että varhaisen tuen työntekijöiden palkka tulee kaupungille takaisin.
 
– Pienikin apu voi olla perheille iso juttu ja estää murheiden kasvamisen valtavaksi vyyhdiksi. Joskus riittää kahden kuukauden jakso, toisinaan tarvitaan pari jaksoa.
 
Myös erityisasiantuntija  Aila Puustinen-Korhosen mukaan erityisesti pienten lasten perheet hyötyvät paljon palvelusta.
 
– Olemme ehdottaneet toimintamallia, jossa kotipalvelua järjestettäisiin suoraan neuvolan terveydenhoitajan tarvearvion perusteella. Näin saataisiin nopea apu uupumiseen ja unenpuutteeseen. (LM–HäSa)

Olisiko kotiapu auttanut Eerikaa?

 
Lapsiperheillä riittää vaalien alla ystäviä.
 
Puolueista keskusta, SDP ja kristillisdemokraatit ovat nostaneet lapsiperheiden kotipalvelun laajentamisen ja lisäämisen vaaliohjelmiinsa. Muutkin vannovat ennalta­ehkäisevien toimien nimeen, jotta vältytään järeiltä ja kalliilta lastensuojelutoimenpiteiltä.
 
Olisiko ajoissa kotiin tuotava apu voinut auttaa pientä Vilja Eerikaa? Mahdotonta sanoa.
Valtiovarainministeriö teetätti pari vuotta sitten selvityksen lastensuojelun kustannusvaikuttavista toimista. Siinä todettiin, että kansainvälisten tutkimusten perusteella paras vaikuttavuus oli kouluvalmiuksien tukemisella ja varhaiskasvatuksella.
 
Sosiaalihuoltolaissa kotipalvelun arvioitiin vähentävän pitkällä aikavälillä jopa 5000 huostaanottoa ja säästävän kunnilta 200 miljoonaa euroa.
 
Haastattelemani Kuntaliiton erityisasiantuntija pitää lukuja tuulesta tempaistuina. Hänen mukaansa tällaista yhteyttä ei voida esittää, sillä asiaa ei ole missään tutkittu. Toisaalta on olemassa ruohonjuuritason kokemuksia siitä, että kotipalvelun tarjoamisella voi olla yhteys jopa huostaanottojen määrään.
 
Kun Imatralla lisättiin perhetyöntekijöitä, lasten sijoitukset kodin ulkopuolelle vähenivät. Myös Hämeenlinnassa lastensuojelumenot kääntyivät laskuun varhaisen tuen palveluiden lisäämisen jälkeen.
 
Toisaalta viime vuonna huostaanottojen määrä Hämeenlinnassa kasvoi. Vaikea sanoa, millainen tilanne olisi, jos perhepalveluihin ei olisi lainkaan satsattu.
 
Ehkä kotipalvelun tarjoamista perheille ei pitäisikään perustella lastensuojelun, vaan inhimillisyyden näkökulmasta. Tuskin on paluuta kultaiselle 1970-luvulle, jolloin kotiapu oli vauvaperheiden perusoikeus.
 
Tänä päivänä kotiapu paikkaa suojaverkossa olevia aukkoja. Yhteiskunta auttaa, kun vauva valvottaa liikaa tai toinen vanhemmista sairastuu vakavasti. Jo pelkkä tieto siitä, että apua on tarvittaessa saatavilla, voi lisätä turvallisuuden tunnetta.
 

Asiasanat

Menot