fbpx
Uutiset

Monta kerrosta tummaa metallia

Kantahämäläisen metallin jalostaminen vie muutamia vuosia, mutta sitten sitä kelpaakin viedä vaikka Japaniin. Vastikään toisen levynsä julkaisseella, kuusimiehisellä metallibändi Pain Confessorilla pukkaa päälle hektistä kevättä.

Parhaillaan meneillään on Fearrage-levyn kotimaan-julkaisukiertue, jota seuraa toukokuussa matka Tokioon tapahtumaan, jossa esitellään suomalaista ja venäläistä metallimusiikkia.

– Matka on selätysvoitto meille. Suomesta lähtee yhteensä kolme bändiä. Kaksi niistä on isohkon lafkan bändejä. Me emme ole, mutta pääsimme silti, sanovat kitaristit, riihimäkeläinen Vesa Säkkinen ja janakkalalainen Tuomas Kuusinen.

Japanin-matka on yksi niistä asioista, joiden kieputuksesta neljä vuotta toiminut bändi on itsensä tänä keväänä löytänyt. Viime kuukaudet ovat tuoneet bändille paljon uutta. Muun muassa uutisen levyn julkaisemisesta Japanissa sekä oman managerin, Juha Ruususen.

Viimeksi mainittu on iso juttu, Säkkinen ja Kuusinen sanovat.

– Heti alkoi tapahtua, kun Jussi tuli kuvioihin helmikuussa. Suomesta ovat tähän asti puuttuneet managerit muilta kuin isoimmilta bändeiltä. Nyt managereja alkaa tulla jo pienillekin. Ei se ilmaista ole, mutta kaiken arvoista. Iso stressi putoaa pois, kun ei tarvitse itse sekä soittaa että järjestellä keikkoja.

Lapsi kasvoi, vaatteet repesivät

Säkkinen ja Kuusinen ovat tyytyväisiä, vaikka moni asia on viime vuosina ja kuukausina mennyt pieleenkin. Esimerkiksi lupaavia keikkoja on peruuntunut.

– Paljon hienoa on tapahtunut siihen nähden, että olemme nuori bändi. Jotkut tahkoavat kymmenen vuotta ilman näkyvyyttä, Säkkinen pohtii.

– Olemme kaikki katsoneet huuli pyöreänä, kuinka nopeasti asiat ovat viime aikoina edenneet. Tätä voisi verrata siihen, että lapselle ostetaan uudet vaatteet, ja lapsi kasvaakin yhtäkkiä ja vaatteet repeävät, kitaristit nauravat.

Yksi tapauksista on toki tuore levy Fearrage, jonka yhteydessä soittajat pääsevät puhumaan metallinjalostuksesta. “Jalostunut” nimittäin on sana, jolla he kuvaavat uutta musiikkiaan.

– Bändi on sama, mutta musiikki hieman erilaista kuin ensimmäisellä levyllä, Turmoililla. Kappaleisiin on tullut uudenlaista kerroksellisuutta. Kokonaisuus on harkitumpi ja selkeämpi, Vesa Säkkinen analysoi.

– Kasvavathan lapsetkin nuoriksi ja edelleen aikuisiksi. Emme ole ihan tuutulauluja ruvenneet soittamaan, mutta joidenkin mielestä musiikkimme on hieman keventynyt.

Kitaristit näkevät kuitenkin Fearragen Turmoilia raskaampana.

– Nopeus on ehkä vähentynyt, mutta kappaleet ovat synkempiä, Kuusinen sanoo.

Jengin enää turha rutista

Synkkää, synkempää, hyvin synkkää. Ja miksi ihmeessä ei, bändi kysyy.

– Sitähän elämä enimmäkseen on, synkkää. Musiikin tekeminen on meidän pakotiemme. Jotkut kirjoittavat päiväkirjaa, toiset tilittävät terapeutille. Me soitamme heviä, Vesa Säkkinen muotoilee.

Säkkinen ja Kuusinen arvioivat mustien sävyjen kumpuavan “perusnegatiivisuudesta”.

– Viime aikoina on myös tapahtunut sellaisia asioita, jotka näkyvät biiseissä. Biisintekeminen on kuin kirjoittaisi päiväkirjaa. Itse pidän enemmän tämän kuin edellisen levyn sanoituksista, Säkkinen jatkaa.

– Vaikka eivät nekään huonoja ole, hän virnistää.

Kun Säkkinen ja Kuusinen edellisen kerran puhuivat Hämeen Sanomille musiikistaan vuonna 2004, he purnasivat Hämeenlinnan keikkapaikkojen vähyyttä.

Nyt rockluolia on poksahdellut pystyyn siellä täällä pitkin Hämeenlinnan keskustaa. Mitäpä siitä sanotte, herrat kitaristit?

– Nythän näyttää hyvältä. Kannatti purnata. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, he hymyilevät.

– Jengille sellaisia terveisiä, että käykää nyt kerrankin keikoilla, kun on paikkoja. Sitten on turha rutista, jos pääsevät kaatumaan. (HäSa)

Menot