Uutiset

Moporevohka terrorisoi Jukolassa

Olen Anita Jokelan kanssa täysin samaa mieltä, että helle on sekoittanut mopopoikien päät lopullisesti.

Ymmärtääkseni se sama porukka, joka riekkuu Loimalahdessa, pelottelee, sotkee ja häiriköi myös Jukolassa. Parin viikon ajan on Jukolanraitilla kulkeminen vaatinut ylimääräistä rohkeutta, kun Loimalahden urhot täydennettynä muutamalla Nummen notkealla ja ehkäpä parilla Jukolan juntilla kaahailevat pyöräteillä täysin mieltä vailla.

Kaksi, kolme ja jopa neljä saman mopon päällä ja korkeintaan yhdellä kypärä, vauhti lähentelee jopa kuuttakymppiä. Mopoja liikkuu parhaimmillaan reilu kymmenkunta samoilla nurkilla. Liepeillä roikkuvat polkupyöräpojat ja tirskuvat tytönhupakot. Mahtaa tuntua coolilta. Hyppikää vain mummot ja muksut pusikoihin, mehän ajetaan missä huvittaa. Ja jos tyytyisivät vain ajelemaan, mutta kun pitää keskellä yötäkin revitellä kuoppia, nollia ja kahdeksikkoja Jukolanraitin hiekkaan ja nurmikoille. Jotkut tekevät töitäkin ja haluaisivat nukkua helteellä ikkunat auki, mutta kiitos aktiivisen nuorison, se ei onnistu.

Eniten ihmetyttää, mitä vanhempien päässä liikkuu, kun mopoikäiset voivat rillutella päiväkausia naapurikylässä eikä kukaan tunnu kaipaavan edes aamuyöllä. Loimalahden uudisrakentamisella tuntuu olevan selvä vaikutus tämän mopo-ongelman räjähtämiseen täällä länsilaidalla.

Kun Linnanvartijat saadaan hätiin johonkin paikkaan, porukka hajoaa kuin varpusparvi polkuja, nurmikoita ja pyöräteitä pitkin eri suuntiin ja vartin päässä ollaan toisessa päässä vielä kovemmalla metelillä. Poliisia ei tämmöisillä pikkujutuilla juuri kannata häiritä.

Hätäkeskus neuvoi hankkimaan todisteet ja sitten käymään niiden kanssa poliisiasemalla päiväsaikaan. Yleensä poliisi neuvoo, ettei itse saa puuttua häiriköintiin vaan pitää antaa ammattilaisten tehdä työnsä. Nytkö meidän pitäisikin mennä raitille halkojen ja pamppujen kanssa pysäyttelemään moporevohkaa ja kysymään rekisteri- ja puhelinnumerot, äidin ja isän nimet ja sitten viedä ne sitten valmiina tarjottimella poliisille?

Paitsi että poliisiasemalla on niin kerta kaikkiaan surkeita ja töykeitä – suorastaan luotaantyöntäviä – asiakaspalvelijoita, ettei sinne voi mennä kuin korkeintaan pää kainalossa ja silloinkin anteeksi pyytäen. Tiskin takana päivystävä yrittää neuvoa ja auttaa, mutta jos vuorossa oleva kuulustelija sattuukin olemaan se kurja tapaus, on turha edes aloittaa. Tokihan enemmistö tekee työnsä kiitettävästi, mutta kyllä se kansalaisaktiivisuutta vähentää, kun ei hädässäkään saa asiallista palvelua.

Kai tästä kaikesta on vedettävä se johtopäätös, että Jukolassa ovesta ulos mennessä pitää olla päällä haarniska ja huomioliivit, narun päässä vähintään dobermanni ja mukana videolaitteet ja kaksi todistajaa, jos vaikka osuu niiden mopoenkeleiden kanssa vastakkain.

Toivottavasti helteet loppuvat pian, että voi pitää edes ikkunoita kiinni yörauhan saamiseksi.

Uneton Jukolasta

Hämeenlinna

Päivän lehti

5.4.2020