Uutiset

Moraalilaki tuo moraalin vanhuksille

Suomen tarvitaan vanhuslaki. Tätä mieltä ovat monet vanhusten asioiden ajajat ja myös pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus.

Laki on moraalilaki, julisti peruspalveluministeri Maria Guzenina (sd.) Ajankohtaisessa kakkosessa. Näin hänen mukaansa siksi, että puntarissa on se, saavatko vanhukset inhimillistä hoitoa.

Moraalilakia vastustaa kuntien edunvalvoja Kuntaliitto, koska se – kaiketi sitten moraalittomasti – pelkää uudistuksen hintaa.

Tässä ollaan: Suomessa pitää säätää laki vanhusten kohtelusta. Ihmisen suhde ihmiseen on lainopillinen asia! Suomalainen usko lain voimaan on timantinkova.

Vanhuslain ikärajaksi oli tulossa 75 vuotta, nyt hallitus nostaa riman 80 ikävuoteen. Tällä moraalilain muutoksella ei ole Guzeninan mielestä tekemistä moraalin kanssa.

Hänestä lain tuleekin koskea vasta 80-vuotiaita.

Rajan ylittänyt vanhus pääsee monipuoliseen arviointiin. Virkakoneisto tarkastaa mikä on apua hakevan avun tarve.

Tulossa ei ole laki, joka takaa kaikille vanhuksille inhimillisen kohtelun. Laki valikoi, tarkastus on tarveharkintaa.

Mitä sitten, kun viralliset valvojat ovat eri mieltä inhimillisestä ja moraalisesta kohtelusta vanhuksen ja/tai hänen omaistensa kanssa.

Tarkastajien mielestä vanhus pärjää yksin kotioloissa, vanhus voi olla eri mieltä.

Vääräksi katsomastaan ratkaisusta voi valittaa, niin aikanaan myös vanhuslain toteutuksessa.

Keskeinen kysymys on, kuinka kauan vanhus joutuu odottaman valituksensa käsittelyä. Olisi aika moraalitonta, jos vanhus kuolisi ennen ratkaisun syntymistä.

Varoittavan esimerkin saa Kelan ympyröistä. Kelan ratkaisusta tehtyä valitusta saa odottaa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalta 1,5 vuotta. Jos käsittely jatkuu vakuutusoikeudessa, on lopullinen totuus valittajan kädessä noin 2,5 vuodessa.

Kuntaliitto laskee kasvaneen tarjonnan lisäävän kysyntää. Tuskin turhaan, sillä täsmälleen näin on käynyt aina ennenkin.

Vanhusten hoitamista on siirretty hiljaa hivuttaen yhteiskunnalle. Siirtymälle on asiallisia perusteita, mitalilla on silti toinenkin puoli.

Vanhusta ei pitäisi sosialisoida yhteiskunnalle niin, että kaikki suhteet läheisiin katkaistaan. Tätä tapahtuu, mikä on myös moraalitonta. Laki lisännee vauhtia.

Vanhuslaki suorastaan nöyryyttää kuntia. Eduskunnan sanoma on selvä: kun kunnat eivät tee mitä pitää, valtio ottaa ohjat käsiinsä ja käskee.

Mitä on vuorossa seuraavaksi tasa-arvon toteuttamiseksi pilkun tarkkuudella Hangosta Utsjoelle?

Mihin tarvitaan kunnallista ”itsehallintoa” kuntavaaleineen sekä kuntapoliitikkoja? Ei tarvita ainakaan valvomaan valtion komentojen täytäntöönpanoa kunnissa.