Uutiset

Mubarakin aika on lopussa

Aika alkaa käydä vähiin Egyptiä rautaisessa otteessaan yli 30 vuotta pitäneeltä presidentiltä Hosni Mubarakilta. Jo monen päivän ajan Kairon kaduilla ja maan muissa isoissa kaupungeissa mieltää osoittavat kansalaiset eivät tyytyneet Mubarakin ilmoitukseen luopua maan johdosta syyskuussa. Mielet eivät rauhoittuneet lukuisilla ministerivaihdoksillakaan, sillä Mubarak miehitti syrjäyttämänsä ministerit omillaan, armeijan vanhoilla kenraaleilla. Vain hänen oma vetäytymisensä tehtävistään voi palauttaa maahan vakaat olot.

Mielenosoitukset ovat muuttuneet armeijan läsnäolosta huolimatta väkivaltaisiksi. Ammuskeluissa on kuollut jo kymmenkunta ihmistä ja loukkaantuneita on jo tuhatkunta. Kauppoja on ryöstelty ja erilaista omaisuutta on tuhottu, Kairon kaduilla lentävät kivet ja tuli on irti.

On ilmeistä, että verenvuodatus vain lisää mielenosoittajien kiihkoa ja päättäväisyyttä. Näyttää myös siltä, ettei maan hallituksen käskyvallassa edelleen oleva armeija avaa tulta mielenosoittajia kohtaan. Tilanteen passiivisinen seuraaminen kielii siitä, että armeija on puolensa valinnut. Sen puolesta Mubarak saa mennä.

Mitä Egyptissä tapahtuu sen jälkeen, kun vanha valta on tavalla tai toisella väistynyt? Maan hajanaisia oppositiovoimia yhdistäväksi tekijäksi on noussut Mohamed ElBaradei. Maan johto yritti alkuun pitää hänet kotiarestissa, poissa kansanjoukkojen keskeltä, mutta nyttemmin ElBaradein liikkumista ei enää rajoiteta.

Eläkeläisdiplomaatti Mohamed ElBaradei on kansainvälisesti tunnetuin ja arvostetuin egyptiläinen. Hän johti pitkään kansainvälistä atomienergiajärjestö IAEA:ta. Hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2005.

Kansainvälisten ansioiden lisäksi ElBaradein vahvuudeksi on luettavissa se, ettei hän ole yhden ja ainoan oppositioryhmittymän kellokas. Hän kelpaa kaikille, myös vahvalle Muslimiveljeskunnalle.

On egyptiläisten oma tehtävä arvioida, onko juuri ElBaradei tässä tilanteessa sopivin johtaja kuohuvalle Egyptille. Kansainvälisen suhteiden ja arvostuksen lisäksi maan sisäpolitiikka tarvitsee uuden suunnan.

Kuten viimepäivien mielenosoitukset ovat osoittaneet, myös presidentti Mubarakilla on kiihkeät kannattajansa. Heistä puhutaan maksettuna rikollisjoukkiona, joiden tehtävänä on vain yrittää murtaa presidentin vastainen oppositio rähinöiden.

Näin ei kuitenkaan ole, sillä pitkällä valtakaudellaan Mubarak on ehtinyt koota ympärilleen laajan myötäilijöiden joukon, joka ei halua luopua erityiseduistaan vallan liepeillä. Asemastaan kamppaileva valtaeliitti ei riehu kaduilla, mutta tukee kaikin tavoin Mubarakia.

Egyptissä voi lähipäivinä tapahtua mitä tahansa, ikiaikainen sivistysmaa on ajautunut kaaokseen. Tulipa maan johtoon olojen rauhoituttua kuka tahansa, hänellä on vaikea tehtävä yhdistää riitaisa kansakunta ja nostaa Egypti uudelleen kehityksen raiteille.