Muinainen kaipaus

Tänään lauantaina se monella alkaa. Kesä. Ja kesäloma. Samalla tulevat lomavinkeet.
Ammattiin valmistuneet, ylioppilaat ja kesälaitumille kirmaavat koulukkaat–aurinkoista kesää!
 
Noin sääolojen puolesta voi tietysti kysyä, joko se kesä meni. Helteitä oli vielä kuluvan viikon maanantaina, tiistaina koettiin jo villahousukeli. Sellaista tämä Suomen suvi tuppaa olemaan.
Kesä on näillä leveysasteilla napapiirin tuntumassa kaivattu vieras, melkein kuin joulu talvisydännä. Sitä odotetaan hartaudella, ja hups, äkkiä se on jo ohitse.
 
Kesällä syödä maiskutetaan grillieväitä ja kaiken maailman kastikkeilla höystettyjä salaatteja kuin kinkkua ja rosolleja jouluna konsanaan–rasvavanat suupielistä pursuten, raskaita röyhtäisyjä sisälmyksistä päästellen. 
 
Ah sitä riemua, kun mahanahka piukeena vinkuu!
 
Ja heti kohta syksyn tulen ollaan samassa tilassa kuin vuodenvaihteessa. Silloinhan tehdään lupauksia vyön yli pursuvien läskien kuristamisesta hyväksyttävämpiin mittoihin kuntoilusessioilla, jotta oltaisiin taas valmiita uuteen riemulliseen juhlaan. Kesään tai jouluun. Ja juuri kun olemme saaneet kartutettua vararavinnot riittäviksi taisteluun talven synkeyttä vastaan. 
 
Lähes samaan tapaan  kuin Veikko Huovisen Hamsteri. Kyllä ei tullut sillä miehellä nälkä tai vilu.
Kummallisia kapistuksia kyllä olemme, me ihmiset.
 
Olisiko kesän kaipaus iskostunut meille suomalaisille harjastukillekin aivolohkoon muistikuvina hamasta menneisyydestä, kun siirryttiin kahdelle jalalle jossakin lämpimässä maanosassa.
Kun kesä on taas tuossa kulman takana odottamassa, lämpöinen savannimme on käden ulottuvilla.
 
Pohjolan luonto pursuaa yltäkylläisyyttä samaan tapaan kuin monen kesäherkuttelijan ruokapöytä. Yltäkylläisyyden keskellä eletään asenteella hanat kaakkoon, täysillä paahtaen. Aurinko (toivottavasti!) ja ihmiset, molemmat yhtä aikaa.
 
Nyt eletään kuulemma juhlakautta. Juhliminen on elämän suola, arkisen elämän maustaja. Ilman hyviä juhlia useimman elämä olisi mautonta, kuin ikuisesti saman purukumin mussutusta.
Hyvä on kuitenkin muistaa, että mauste ei saa olla pääosassa. Pelkkä suolan syöminen tappaa.
 
Samoin käy juhlimisen kanssa, jos se on pääosassa. Arki on edelleen ihmisen pääruokalaji, kesästäkin huolimatta. Kun juhla arkipäiväistyy, ei se olekaan enää juhla, elämän kohokohta.
Kesä on silti aivan liian monelle myös sesongin synnyttämän surun aikaa. Hukkumiset, ratti- ja ruorijuoppojen aiheuttamat onnettomuudet ja muut Suomen suveen kuuluvat ikävät tapahtumat lopettavat monen elämän, tai ainakin aiheuttavat ongelmia tulevaisuuden suunnitteluun.
 
Kesän ja juhlien keskellä kannattaa pitää huolta itsestä ja kanssakulkijoista. Kun yrittää toimia niin, ettei juhlien keskellä sattuisi mitään, mitä joudumme itkemään loppuelämämme, ollaan ainakin hyvällä alulla. 
 
Onnittelut valmistuneille!
 
Kaikille aurinkoista kesäjoulun alkua!
 

Päivän lehti

7.4.2020