Kolumnit Uutiset

Muistojeni junamatkat

En asuisi Hämeenlinnassa, jos vuoden 1988 lopulla pikajuna ei olisi pysähtynyt kaupungissa. En tosin tiedä, kenen onni se olisi ollut, jos olisinkin päätynyt Pieksämäelle tai vaikka Toijalaan.

Tiesin Hämeen keskiaikaisen linnan, jonka olin nähnyt junan ikkunasta.

Vuonna 1862 avattu Suomen ensimmäinen henkilöliikenteen ratayhteyskin oli muistissa.

Lähdin ensimmäiselle junamatkalleni vain noin kahdeksan vuotta aikaisemmin, inhimillisesti ottaen aivan liian myöhään, parikymppisenä.

Nousin littera kourassa Seinäjoen asemalta erikoispikajuna Lapponiaan. Oulun asemalaiturilla minua olivat vastassa tulipalopakkanen ja kamalista kamalin löyhkä.

Juna vei maalaispojan uusiin maailmoihin, jopa Jyväskylään asti.

Lättähattu pysähtyi Haapamäen radalla joka maitolaiturilla. Silloin opiskelijalla oli vain aikaa ja aina hyvät eväät mukana.

Kannattaa käydä bongaamassa Hämeenlinnan rautatieasemalla pysähtyviä kaukoliikenteen junia. Ne kun ovat hupeneva luonnonvara. VR tosin eilisellä mielipidepalstalla toista todisti. Vielä niitä pysähtyy.

VR saisi luvan olla tyytyväinen. Häme puolustaa junavuorojaan: yhteyksiä arvostetaan tavattomasti.

VR iski kirveensä kiveen, kun unohti asiakkaidensa tunnetason, juuri sen, johon yhtiö markkinoinnissaan vetoaa. – Juna koetaan omaksi, sellainenkin, jota ei itse käytetä.

Asiakas on aina oikeassa, etenkin petetyksi itsensä kokenut.

On ollut ylellistä, että junia on mennyt sekä pohjoiseen että etelään kerran tunnissa. Kaikki nämä vuodet täältä on päässyt tarvittaessa pakenemaan pika(juna)vauhtia pois.

Noin tunnin päässä on ollut mahdollinen vapauden maailma.

Junamatkustaminen on nykyään valitettavasti ylettömän persoonatonta, kaikin tavoin hajutonta ja mautonta.

Junassa on parasta se, että siellä saa olla irti ihan kaikesta. Tämän illuusion romuttivat tietysti kännykät ja kaiken maailman wifit, mutta aina voi yrittää olla rauhassa.

Paksu kirja ja pitkä matka on paras yhdistelmä. Juna vie, ja maailma vilisee ikkunan takana.

Eräänä päivänä lähden yksin kohti pohjoista ja suunnittelematonta määränpäätä, reppu pakattuna vain tarpeellisimmalla. Ensin pitää kuitenkin tarkistaa ainakin kaksi kertaa aikataulut ja sitten vääntäytyä luultavasti Tampereelle.