Kolumnit Uutiset

Mulle, sulle, mulle, sulle vai meille?

Hämeenlinnassa puuhataan kovalla tohinalla osallisten verkkoa. Kyllä, kuulitte aivan oikein. Osallisten verkkoa.

Taas tätä sanahelinää, joka ei oikeastaan tarkoita yhtään mitään.

Käytännössä osallisten verkolla tarkoitetaan, ettei ole meitä ja teitä – siis asukkaita ja päättäjiä – vaan kaikki ovat kiltisti ja kauniisti yhdessä. Tarkoitus on saada asukkaat yhä enemmän kiinni päätöksentekoon ja asioiden valmisteluun.

Yksi ajatus on ollut, että järjestöt voisivat tulevaisuudessa keskenään sopia avustusten jakamisesta.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio (kok.) pohti Hämeen Sanomissa 12. toukokuuta, että käytäntö sitouttaisi ja toisaalta toisi ymmärrystä siihen, että talous on kokonaisuus.

Nyt vastuuta rahojen jakamisesta sysätään yhä enemmän järjestöjen vastuulle, jolloin lautakunnat vain sinetöisivät järjestöjen ehdotukset. Tähän asti lautakunnat ovat jakaneet rahat virkamiesten ehdotusten perusteella.

On hyvä, että järjestöjä sitoutetaan päätöksentekoon. Silloin myös järjestöt ovat ehkä paremmin hajulla siitä, paljonko rahaa on tulossa.

Mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Moni tekee järjestöissä vapaaehtoistyötä oman päivätyön rinnalla. Järjestötyö on monelle tärkeä harrastus.

Pian siitä on muodostumassa työ, sillä perinteisen järjestötyön rinnalle tulee koko kaupungin järjestötoiminnan rahoitus. Vuosittainen rahanjako on kova duuni.

On hienoa, että uusia malleja mietitään. Haluan vain nähdä sen päivän, kun järjestöt pohtivat avustuksia ja jakavat sulle ja mulle. Siinä on rähinä valmiina. Ja sama rähinä toistuu joka vuosi, kun jokainen järjestö pitää kiinni omastaan kynsin hampain.

Tilanne näkyy varmasti järjestöissä, ainakin isoissa, jotka saavat hyvin tukea. Kaikki byrokratian pyörittämiseen menevä aika on pois käytännön työstä, joka on yleensä järjestössä toimimisen suola.

Jos yhä enemmän aikaa menee rahan jakamisen suunnittelemiseen ja verkostoitumiseen, tulee helposti tarve palkata henkilöitä pyörittämään järjestön taloutta ja toimistoa. Se taas merkitsee kustannusten kasvua.

Jos järjestöjen pitää yhä enenevässä määrin vastata ja järjestellä vielä muidenkin rahan jakoa ja suunnitella sitä, on oravanpyörä jo kovilla. Ja kun kolmas sektori on kovilla, kukas sitten hoitaa kunnalta jäävät työt? Vissiin kaupunkilaiset. Me ja te.