Uutiset

Mummojen verran sivuraiteella

Huonokuntoinen viipurilainen Irina Antonova, 84, jättää Suomen ja tyttärensä perheen. Hän sai paikan vanhustentalosta Venäjältä.

Antonova oli karkotettavien listalla kuten yhä egyptiläinen Eveline Fadayel, 64, joka vietiin turvaan viranomaisten ulottumattomiin.

Koko talven Suomea keskustelua herättänyt kahden mummun tapaus on puoliksi ratkaistu.

Antonovan omaiset luovuttivat, ratkaisuun johti myös asianmukaisen hoitopaikan löytyminen.

Mummojen – toki myös pappojen – Suomessa asumista koskevaa lakia on nopeasti muutettava, vaati presidentti Tarja Halonen ja korosti samalla, että mummoja on kohdeltu lakien mukaisesti.

Halosen mielestä kahden mummon tapaus ei saa toistua.

Tuskin kukaan on eri mieltä. Kahta vanhaa ihmistä ja heidän omaisiaan on pompoteltu tavalla, jota läntinen oikeusvaltio saa hävetä.

Mutta miten laki pitäisi tarkasti ottaen muuttaa, siitä ei tunnu olevan kenelläkään minkäänlaista käsitystä.

Eniten äänessä ollut kansalaismielipide vaatii ratkaisuihin harkintaa. Vaatimus on sikäli kummallinen, että kahden mummon tapauksessa on käytetty juuri lain suomaa harkintaa.

Kokonaan eri asia on sitten se, harkitsiko korkein hallinto-oikeus KHO oikein. Valtakunnallisessa työnjaossa KHO:lle on joka tapauksessa nakitettu päätösten teko.

Jos KHO:lle halutaan uuden lain myötä lisää harkintavaltaa, eivät ongelmat poistu. KHO:n asema ei olisi kadehdittava: lisää harkintavaltaa ja silti kaikkia hakijoita pitäisi kohdella tasavertaisesti.

Mitä Halonen vaatii lainmuutokselta? Se jää auki. Jos lakia päätettäisiinkin tiukentaa, presidentin toive toteutuisi: kahden mummon tapaus ei toistuisi.

Kahta mummoa ei yritetty ujuttaa Suomeen. Antonovaa halusi hoitaa tytär, egyptiläisestä mummosta ovat pitäneet huolta Suomessa työtä tekevät lapset.

On aivan inhimillistä, että lapset – varsinkin ulkomaalaiset – haluavat vanhemmat lähelleen. Tämä puoli keskustelussa, jossa on rasististakin sävyä, täytyy ottaa huomioon.

Maailma on yhtä, meille on hoettu jo vuosikymmenet. Ei ole, valtioiden rajat ovat yhä olemassa ja niillä on tärkeä merkitys, niin myös kahden mummon tapauksessa.

Kun ihmiset menevät tunteen mukana, rahasta ei saa puhua. Kuka maksaisi maahan saapuvien ulkomaalaisten vanhusten hoidon ja sairaanhoidon, siitä pohdintaa on vältelty.

Kun puhutaan suomalaisten vanhusten hoitamisesta, rahasta pitää ehdottomasti puhua. Kahden mummon tapauksessa rahasta on vaiettava, vaikka rahasta siinäkin on kysymys.

Toisinaan raha on matkassa, toisinaan taas ei. Rahaa lasketaan, kun se sopii ja ollaan hiljaa, kun puolestaan se sopii.

Suomalaiset tekevät työtä ja yrittävä, kokoavat samalla rahaa muun muassa vanhusten hoitamiseksi. Vanhainkodit, palvelutalot ja sairaalat on näillä rahoilla rakennettu sekä ylläpidetty.

Ei olisi oikeudenmukaista, että ulkomailta tänne muuttaville vanhuksille olisi täällä piikki auki. Vai onko joku vakavissaan eri mieltä?

Ulkomaalaisille vanhuksille ajatus on inhimillinen, mutta ei systeemin rahoittaville suomalaisille.

Jos ulkomaalaisia vanhuksia otetaan Suomeen, on heidän hoitonsa hautaan asti rahoitettava toistaiseksi ratkaisemattomalla tavalla.

Rahoitusmallin kehittäminen on uutta lakia tärkeämpää.

Päivän lehti

25.11.2020

Fingerpori

comic