Kolumnit Uutiset

Mummot konttiin ja kontit Kiinaan

Suomalaiset ovat keksijäkansaa vailla vertaa. Uusin innovaatio, joka voi mullistaa maailmanmenoa meillä ja muualla, on merikonteista rakennettavat asunnot. Ideassa kaikki on kohdallaan.

Kyse on käytettyjen konttien kierrätyksestä, uusiokäytöstä, jolla niiden elinkaarta jatketaan. Telakoilla ei juuri ole töitä, ne voivat nopeasti ryhtyä tuumasta toimeen.

Tyhjiä kontteja seisoo nyt paljon toimettomina, kun ensimmäisen kerran pariinkymmeneen vuoteen Suomen kauppatase on alijäämäinen. Vienti ei vedä ja kontteja seisoo sadoin tuhansin ruostumassa.

Nyt konkretisoituu se, että hyvän joukon toistakymmentä paperikonetta on pysäytetty, romutettu tai rahdattu halpamaihin jauhamaan niille vaurautta. Vienti ei vedä, mutta eipä tällä menolla ole juuri mitään vietävääkään.

Teräskontista saa terveellisen asunnon, sillä rauta enintään ruostuu, mutta ei homehdu puurakenteiden tapaan. Ideanikkarit esittivät niistä asumuksia erityisryhmille, vanhuksille, opiskelijoille ja juopoille.

Kontti ei rajoita arkkitehtien vapautta tai luovuutta, sillä ne voidaan sijoitella yksitellen, jonoon, riviin, päällekkäin, neliön muotoon tai vaikka ympyrään.

Konttikämppä ei ole sidottu yhteen ja samaan paikkaan, vaan sen voi siirtää mielitekojen ja vuodenkierron mukaan paikasta toiseen. Konttikortteeri voidaan viedä rantaan, jolloin se palvelee kesämökkinä tai vaikka Lappiin eräkämpäksi.

Juuri helppo siirreltävyys avaa huikeita näkymiä erityisesti vanhushuollon tehtäväkenttään. Kun mummot asutetaan kontteihin, palvelut voidaan tehokkaasti kilpailuttaa.

Jos vaikkapa Tiiriön ABC voittaa aamupalakilpailun, kontti nostetaan kuormurin päälle ja kiskotaan aamiaisen aikaan sen pihaan. Lounaalle voidaan ajella Rengon Tulinummeen tai Iittalan lasimäen ravintolaan ihan sen mukaan, mistä kokonaisedullisin tarjous tulee.

Konttiasuntoa voidaan siirrellä myös henkisten tarpeiden mukaan. Jos Hattulan kirkossa pidetään koskettavia saarnoja, niin sinne vaan. Kesäteatterissa voidaan ajella Lopella tai Hausjärvellä ja niin vireä vanhuus maistuu oikein hyvältä.

Tähän asti Suomessa on eletty siinä uskossa, ettei hoiva- ja hoitotyötä voida teollisuustuotannon tapaan viedä Aasian halpamaihin. Luulo on väärä. Jatkuvassa kustannuskriisissä ja palvelutuotannon pääsemättömissä vaikeuksissa kamppailevat kunnat voivat panna hynttyyt yhteen ja koota rahtilaivallisen mummokontteja Vuosaaren satamaan.

Sieltä kontit laivataan Kiinaan, jossa piisaa työvoimaa eikä edes maksa paljon. Yhden suomalaishoitsun kustannuksilla saa vanhuksia palvelemaan ainakin kymmenen kiinalaista.

Sitä paitsi matkailu avartaa. Monikaan nykyinen vanhainkodin asukas ei kuuna päivänä ole uneksinut missään elämänsä vaiheessa matkustavansa kaukomaille. Konteissa sekin käy mahdolliseksi ja vieläpä kunnan kustannuksella.

Kun konttivanhuksen vaiherikas elämä aikanaan päättyy, viimeinen matka kotimaan multiin taittuu sekin kontissa, matkan pituudesta ja rahtilaivojen aikatauluista riippuen kylmä- tai pakastekontissa.