Uutiset

Muotoilu kurkistaa kaapista

Suomalainen muotoilu yrittää jalkautua vitriinistä arkiseen elämään ja teollisuuteen. Muotoilun teemavuoden tavoite on kunnioitettava, mutta tapa, jolla teemavuodesta viestitään, tekee hyvästä asiasta vain entistäkin etäisemmän.

Ei riitä, että tiedämme liikennemerkkien ja tuttien olevan muotoilua, jos niistä puhutaan ikään kuin muotoilu eläisi yhä omissa korkeuksissaan. Muotoilun painolastina oleva marginaali-ilmiön leima istuu sitä sitkeämmässä, mitä useammin sen yhteydessä toitotetaan mantraa suomalaisen muotoilun puhtaista linjoista ja skandinaavisesta selkeydestä.

Muotoilun matka pois kaapista on kilpistynyt oven varovaiseen raotukseen. Muotoilua pidetään yhä harvojen herkkuna, designina. Toivottavasti teemavuoden kangerteleva alkutaival saa potkua, kun vuosi ehtii pitemmälle. Ja toivottavasti tuikitarpeellinen teemavuosi antaa potkua ja uusia tuulia suomalaiselle muotoilulle joka jää yhä useammin halvemman ulkomaisen jalkoihin.

Muotoseikoilla on väliä. Kun pienessä maassa ymmärretään panostaa omaleimaisuuteen, tulee siitä myös kansainvälisesti haluttua. Ainutlaatuisuus vetää puoleensa, ei apinoiva massatuotanto. On tuhlausta olla hyödyntämättä suomalaista osaamista.

Suomi ei voi ikuisesti nojautua vanhoihin klassikkoihinsa. Meillä Unikkomme ja Aalto-maljakkomme. Meillä on 50-lukumme, jota on hehkutettu jo viisi vuosikymmentä suomalaisen muotoilun kulta-aikana. Mutta mitä sitten?

En varmasti ole ainoa Aalto-maljakkoihin ja unikkoihin kyllästynyt kuluttaja, enkä taatusti odota yksin uusia tuulia.

Yksi ihana Harri Koskinen ei ahkeranakaan miehenä ehdi pelastaa suomalaisen muotoilun tulevaisuutta, eivätkä puhkipuhutut Paola Suhosen retrokuosit jaksa viehättää loputtomiin.

Suomalaisen muotoilun ikiaikainen pelkistäminen ja putipuhtaat linjat ovat klisee. Muotokieli ylittää tänään maiden rajat yhä nopeammin. Vai miten on selitettävissä ruotsalaisen huonekalujätti Ikean menestys Suomessa ja maailmalla. Ikean tavassa toimia, olisi paljon opittavaa – ollaan sitten Ikea-muotoilusta mitä mieltä tahansa.

Vasta, kun kuluttaja saadaan ymmärtämään muotoilun merkitys ja käyttämään siihen rahaa, tulee muotoilusta lopullisesti osa kaiken kansan elämää. Ja kun suomalaista muotoilua ostetaan ja vaaditaan, tulee siitä myös teollisuudelle arkipäivää ja asia johon on syytä panostaa.

Lahjakkaita tekijöitä ei Suomesta puutu, eikä alan hyvää koulutusta. Miksi nuoret suomalaiset muotoilijat ja teollisuus eivät siis löydä toisiaan?

Syytä on teollisuudessa, mutta löytyy sitä myös muotoilijoiden omasta peilistä. Niin kauan kuin haluamme halveksia kaupallisuutta ja tehdä taidetta harvoille, ovat teemavuodet ja korkealentoiset luennot joutavaa sananhelinää.