Uutiset

Muoviankat meillä on aina seuranamme

Vuonna 1992 Kiinasta Yhdysvaltoihin matkalla ollut rahtilaiva joutui niin pahaan myrskyyn pohjoisella Tyynellämerellä että muutama kontti putosi mereen ja hajosi.

Konteista levisi valtamereen 28 800 muovista lasten kylpylelua.

Suuri osa niistä oli kirkkaan keltaisia muoviankkoja, joista ennen pitkää tuli kuuluisia. Niitä alkoi löytyä Alaskasta ja aikanaan jopa Atlantin puolelta Yhdysvaltain rannikolta.

Muoviankat olivat suoriutuneet urotyöstä, jonka yrittäminen oli aiempina vuosisatoina vaatinut lukuisia ihmishenkiä. Ne olivat kulkeneet läpi luoteisväylän Tyyneltä valtamereltä Atlantille.

Onnettomuuden jälkeen ”kumiankat”, kuten niitä virheellisesti mutta yleisesti tiedotusvälineissä kuvattiin, ovat aina vähän väliä putkahtaneet julkisuuteen, kun niitä on suurempina parvina ilmaantunut milloin millekin rannikolle.

Joissakin lehdissä on järjestetty kilpailuja, joissa lukijoille on tarjottu pikku palkkioita ankkojen löytämisestä.

Ajatus 28 800 keltaisesta pikku leluankasta kellumassa rannattomalla merellä on kieltämättä jollakin tavalla hellyttävä, vaikka ihan arkinen ympäristöturmahan se on.

Osa ankoista ajautui merivirtojen yhtymäkohtiin, joihin muukin kelluva krääsä päätyy ja joita siksi on alettu kutsua nimeltä roskaläikkä – vaatimaton nimi valtavalle vesialueelle, jossa lillii käsittämättömän suuri määrä muoviroskaa.

Amerikkalainen toimittaja Donovan Hohn julkaisi keväällä muoviankoista kirjan nimeltä Moby Duck, joka on taas kerran tehnyt näistä ikiliikkujista kuuluisia, pian kaksikymmentä vuotta niiden haaksirikkoutumisen jälkeen.

Hohn jäljitti leluja pitkin valtameriä ja rannikkoseutuja, löysikin jokusen mutta pääosin jumalattoman määrän muuta roskaa, joka kelluu merieläinten ja rannikkoasukkien kiusana ympäri maailmaa.

Hohn sai tietää muun muassa, että valtameressä kelluu runsaasti Niken juoksukenkiä, koska niillä on erinomaiset kelluntaominaisuudet. Hän oppi, että siitä valtavasta määrästä tavaraa, jonka rahtilaivat kuskaavat Kiinasta muualle maailmaan, aina osa jää saapumatta perille. Ja siitä osasta osa jää kellumaan.

Hän ei kuitenkaan mainitse, että siitäkin osasta, joka pääsee perille, osa päätyy monimutkaisia reittejä jonkun suomalaisen idiootin haltuun.

Hohn ei kerro, että sen suomalaisen idiootin tavaroista osa, siis niistä tavaroista, jotka lähtivät Kiinasta, ylittivät valtameren ilman haavereita, maat ja mannut junissa ja rekka-autoissa ilman turmia – niistä tavaroista osa päätyy lopulta tienposkeen, metsiin, tyhjille tonteille ja parkkipaikoille lojumaan jonkun muun siivottavaksi.

Ja näin tapahtuu vain sen takia, että sillä suomalaisella idiootilla on muoviankan aivot.