fbpx
Uutiset

Museovirasto maksaa vain hiluja Vesunnan aarteen löytäjille

Kun hattulalainen Ossi Kupila ja hämeenlinnalainen Jussi Nieminen tutkiskelivat syksyllä maaperää Vesunnan kartanon alueella Hattulassa metallinpaljastimillaan, he tulivat tehneeksi aarrelöydön, jonka veroista ei vuosikausiin ole Suomen maaperästä tehty. Ei etenkään metallinpaljastimilla tai harrastelija-arkeologien ansiosta.

Kupilan ja Niemisen laitteet piippasivat maasta viikinkiaikaisia eli tuhat vuotta vanhoja saksalaisia hopeakolikoita. Hämärässä miehet eivät heti tajunneet, mihin olivat törmänneet, sillä kolikot olivat likaisia.

– Löysimme yhteensä yhdeksän rahaa. Kun Museovirasto saatiin paikalle, he löysivät muutamassa tunnissa 17 kolikkoa lisää. Olen varma, että niitä on siellä vielä paljon lisääkin. Kyseessä lienee rahakätkö, Jussi Nieminen uumoilee.

Ei rahaa tutkia

Tämä jäänee kuitenkin arvoitukseksi vielä pitkäksi aikaa. Museovirastolla ei todennäköisesti ole varaa tutkia Vesunnan maaperää.

– Varmaan on käynyt ilmi, mikä on viraston rahatilanne, toteaa Arkisto ja arkeologiset kokoelmat -osaston intendentti Leena Ruonavaara kuivakkaasti.

Hallitus on asettanut Museovirastolle kolmen miljoonan euron säästötavoitteen. Virasto on käynnistänyt 60 henkilöä koskevat yt-neuvottelut.

Ruonavaaran mukaan Vesunnassa todennäköisesti ei tehdä kaivauksia, ellei alueeseen kohdistu maankäyttösuunnitelmia, eli suomeksi rakentamista.

– Viljellä siellä voi, kuten aiemminkin, mutta muuta ei voi tehdä, ennen kuin on tutkimukset tehty. Me pystymme selvittämään vain kohteita, joihin on kohdistumassa maankäyttövelvoitteita.

“Korvaukset yläkanttiin”

Kovin avokätisesti Museovirasto ei myöskään palkitse kulttuuriaarteiden löytäjiä. Jussi Nieminen ja Ossi Kupila saivat palkkiokseen yhteensä 450 euroa.

– Mielestäni palkkio on kohtuuttoman pieni. En tahtoisi leimautua ahneeksi, sillä tämä on harrastus, eikä tapa rikastua, Nieminen toteaa.

– Monessa muussa Euroopan maassa löydöistä maksetaan kunnon palkkiot. Suomalaisella tavalla toimittaessa lopputulos ei ole kenenkään etu, sillä se repii alan harrastajia kahteen leiriin.

Museoviraston mukaan reilu parisataa euroa per löytäjä on suorastaan yläkanttiin.

– Rahallista arvoa ei pysty arvioimaan, sillä muinaismuistot eivät ole rahalla mitattavissa. Lain mukaan tässä tapauksessa palkkio perustuu hopean arvoon korotettuna 25 prosentilla, intendentti Ruonavaara valistaa.

– Kolikot olivat pieniä ja kevyitä, joten löytäjät ovat saaneet normaalin korvauksen, jopa hieman yläkanttiin.

Epäkorrektisti löydetty

Vaikka löydöt eivät olekaan täysin vertailtavissa koskaan, Jussi Nieminen viittaa Virosta tehtyyn rahalöytöön, josta maksettiin 100 000 euron palkkio. Harrastaja kaiveli kolikoita maaperästä vuoden ennen kuin ilmoitti viranomaisille.

Vesunnan löytäjät saavat Museovirastolta lievät moitteet omasta toiminnastaan.

– Jos tekee tällaisen löydön, pitäisi heti ilmoittaa siitä. Ei ole korrektia tai lainmukaista jatkaa kaivelua. Toki se on inhimillistä, Leena Ruonavaara myöntää.

Intendentin mukaan Niemisellä on väärä kuva Viron löydöstä.

– Nämä eurooppalaiset löydöt ovat erikokoisia.

Tosin Vesunnan löydön todellista kokoa ei ole tiedossa, koska harrastajat ilmoittivat löydöstään Museovirastolle, joka ei sitä ole tutkimassa. Lisäkorvauksia löytäjille ei ole luvassa, vaikka Vesunnasta tulevaisuudessa löytyisi mitä tahansa.

Ovatko harrastelija-arkeologit kiusallisia Museovirastolle?

– Ei voi yleistää, monet heistä haluavat toimia lain puitteissa, eivätkä ole mitään aarteenetsijöitä, vaan tiedonetsijöitä.

– On tietysti hyvä, että muinaismuistoja löytyy. Laki ei estä löytämästä esineitä. En ota kantaa, haluammeko lisää tämäntyyppistä toimintaa, mutta tänä syksynä harrastus on yleistynyt todella paljon, Ruonavaara kommentoi. (HäSa)

Menot