Uutiset

Musiikin ystävät herätkää!

Jean Sibeliuksen syntymän 140-vuotispäivää vietettiin Hämeenlinnassa joulukuun 8:tena päivänä perinteisesti juhlallisin menoin. Ensimmäisen kerran Suomen liputkin liehuivat juhlapäivän kunniaksi.

Päivä päättyi juhlakonserttiin raatihuoneella. Paikalle oli pyydetty eturivin muusikoita ja sali täyttyi kutsuvieraista ja musiikin ystävistä. Saimme nauttia erinomaisten muusikoiden esittämänä Sibeliuksen ja hänen aikalaistensa musiikista.

Ennen väliaikaa seurasi myös perinteiseen tapaan kaupungin musiikkipalkinnon jako. Palkinnolla on ymmärtääkseni haluttu palkita ja kannustaa musiikin tekijöitä, niin säveltäjiä kuin esittäjiäkin.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tehtävänä oli julkistaa vuoden 2005 palkinnon saaja. Hän oli sanoittaja Vexi Salmi. Vähän siinä kulmakarvat kohosivat, mutta ajattelin, että miksipä ei. Onhan hän tehnyt pitkään hyvää työtä laulujen sanoittajana ja ansaitsee toki tunnustuspalkinnon ja ablodit.

Pian tuli kuitenkin korni olo. Hämmennykseen sekoittui häpeää, kiukkua ja surua. Pala nousi kurkkuun, eikä siihen auttanut edes kaupungin tarjoama kuohuviini. Näinkö klassisen musiikin parissa työskenteleviä, harrastajia ja kuulijoita arvostetaan tässä kaupungissa.

Tuntui suorastaan loukkaavalta, ettei suurimman suomalaisen säveltäjän nimissä jaetun palkinnon saajaksi ollut löytynyt ehdokasta tämän joukon keskuudesta.

Palkinnon saajan valitsee Sibelius-seuran hallitus ja esittää sen kaupunginhallitukselle, joka tekee muodollisen päätöksen asiassa. Tulikin sellainen vaikutelma, että valtuuston puheenjohtaja oli hieman hämmentynyt palkintoa jakaessaan.

Palkinnon saaja toki kiitti korrektisti, mutta oli ilmeisen huvittunut siitä, että ”hän oli ilmeisesti ensimmäinen täysin epämusikaalinen musiikkipalkinnon saaja”, kuten hän itse totesi.

Minulle jäi sellainen olo, kuin olisin ollut jäähallissa seuraamassa pelin päätyttyä kuinka parhaan pelaajan palkinnon pokkaa katsomossa istunut ansioitunut jalkapalloilija.

Mitä Sibelius-seuran hallitus oikein halusi viestiä? Luulisi edes sen arvostavan musiikin tekijöitä ja musiikkikasvatusta?

Eikö klassisen musiikin asemaa jo muutenkin riittävästi painettu alas tässä entisessä kulttuurikaupungissa? Musiikki on palkitsevaa ilman julkisia palkintojakin, mutta toivoisin kannustusta ja arvostusta tulevan heille myös tässä muodossa.

Toivoa vain sopii, että salaviisaana tarkoituksena olikin herätellä kaikkia klassisen musiikin ystäviä yhteisrintamaan kääntämään kehityksen suunta kotikaupungissaan.

Haluan lopuksi jakaa oman tunnustukseni ja kiitokseni kaupungin kulttuuritoimistolle ja erityisesti siellä konserttien järjestämisestä vastaavalle henkilölle. Olemme tänäkin vuonna saaneet nauttia erinomaisista konserteista.

Konserttivieras

Hämeenlinna