fbpx
Kolumnit Uutiset

Musiikki lisääntyy, mutta kuuntelu vähenee

Tein viikonloppuna jotain poikkeuksellista: istuin sohvalle kaiuttimien eteen, laitoin soittimeen hyvän cd-levyn ja kuuntelin sen alusta loppuun.

Se oli mahtavaa.

Älkää ymmärtäkö väärin. Kyllä minä musiikkia muulloinkin kuulen. Ulkona kuljen lähes aina nappikuulokkeet korvissa, italialaisessa autossa soi tietenkin aina italodisco ja kotona stereot ovat aina päällä. Vuorokauden 18:sta valveillaolotunnista ainakin kahdeksan kuluu niin, että jotain soi jossain.

Mutta nyt minä oikeasti kuuntelin ja nautin.

Valitettavan harva tekee enää niin.

Musiikkia on nykyisin kaikkialla.

Muistan hyvin sen vapaudentunteen, jonka koin saadessani korvalappustereot joskus 1980-luvun alkupuolella. Yhtäkkiä oli mahdollista ottaa Dingon Kerjäläisten valtakunta ja Breakdance Electric Boogie -kokoelmakasetti mukaan matkaan ja kuunnella ihan missä tahansa.

Ei enää tuntien istumista bussissa pelkkää renkaiden jyrinää kuunnellen.

Musiikista tuli jotain, joka rytmitti kaikkia arkisia kokemuksia. Eikä se tähän loppunut.

Kömpelön CD-Discman-välikauden kautta päästiin mp3-soittimiin, joiden kanssa kaikkialle sai mukaan koko levykokoelman yhdessä korttipakan kokoisessa laitteessa.

Nyt harva raahaa enää mukanaan erillistä soitinta. Musiikkitiedostot on pantu puhelimen muistiin tai ne on hylätty kokonaan pilvipalveluiden tieltä.

Spotify oli lähes parasta maailmassa, kunnes Google lokakuun alussa toi oman Play Music -palvelunsa Suomeen. Ero niiden välillä on pieni mutta merkittävä: Googleen voi siirtää myös omia mp3-tiedostoja. Näin pilvipalveluista muuten täysin puuttuvat Beatlesit ja Led Zeppelinitkin saa mukaan. Nyt siellä on todellakin kaikki maailman musiikki heti kuunneltavissa.

Samaan aikaan radiokanavia on Suomessa enemmän kuin koskaan ja ne soittavat musiikkia ympäri vuorokauden. Kauas on tultu 80-luvusta ja Rockradiosta.

Kaikki tämä on hyvää ja hienoa, mutta samalla kun musiikkia on kaikkialla enemmän kuin koskaan, on sen kuuntelu kärsinyt inflaation.

Siitä on tullut taustahälyä, jota kuunnellaan mössöisillä muotikuulokkeilla tai surullisen surkeilla iPhone-telakoilla. Sinänsä ihan näppärät Bluetooth-kaiuttimetkin useimmiten vain raiskaavat musiikin siinä missä kaupallisten radioiden harrastama äänen kompressoiminenkin.

Oikeita kunnollisia stereolaitteita ei ole enää juuri kenelläkään. Näppäryys on voittanut laadun.

Siksi nykyisin onkin täyttä luksusta, kun itsensä kerrankin asettaa hyvien kaiuttimien ns. sweet spottiin, unohtaa kaiken muun ja nauttii vajaan tunnin verran. Jopa täytebiiseistä.

Loppujen lopuksi on ihan sama mistä se musiikki tulee, kunhan sitä joskus myös ihan oikeasti kuuntelee.

Menot