Kolumnit Uutiset

Musiikkiluokkien surullinen joutsenlaulu

Olin lauantaina elämäni ensimmäisessä luokkakokouksessa. Kuulumisten vaihtamisen lisäksi tapaamisessamme kajautettiin ilmoille alakouluaikaisia hittibiisejämme – olimmehan sentään musiikkiluokka.

Musiikkiluokalla oleminen hitsasi meidät tiiviiksi ryhmäksi ainutlaatuisella tavalla. Monet meistä lauloivat vapaa-ajalla samoissa kuoroissa tai soittivat yhdessä orkestereissa ja soitinyhtyeissä.

Koulussa konsertit ja suuri oopperahanke opettivat meille projektiluonteista työskentelyä. Kouluvuosinani en joutunut kertaakaan myymään vessapaperia tai urheilusukkia leirikoulua varten. Me tienasimme leirikoulurahat laulamalla ja soittamalla.

Olen seurannut surullisena musiikkiluokkien alasajoa Hämeenlinnassa. Tuomelan koulussa viimeinen musiikkiluokka lopetti laulunsa vuonna 2008. Normaalikoulun aikana musiikkiluokkana aloittanut ryhmä saa jatkaa musiikkipainotteisena luokkana alakoulunsa loppuun Seminaarin koulussa.

Kahden vuoden päästä Hämeenlinnassa ei sitten olekaan enää yhtään musiikkiluokkaa.

Musiikkiluokkien soisi jatkuvan, etenkin kun Hämeenlinna markkinoi itseään kulttuurikaupunkina. Musiikin tulisi näkyä kaupungin perusopetuksessa, ei ainoastaan Sibelius-opiston matineakalenterissa. Monissa muissa kaupungeissa musiikkiluokkien lakkauttamista ei edes harkittaisi.

Laulaminen muiden musikaalisten lasten kanssa saattaa sysätä alkuun elinikäisen harrastuksen. Musiikkiluokalla kylvetään innostuksen siemen. Mikään ei lannista nuorta mieltä yhtä tehokkaasti kuin musisoiminen itseään huomattavasti lahjattomammassa, epämotivoituneessa ryhmässä.

Musiikkiluokkien saamista opeista pääsevät lisäksi nauttimaan myös koulun muut oppilaat muun muassa kevät- ja joulujuhlissa.

Olihan musiikkipainotteisilla luokilla aikoinaan vastustajiakin. Joidenkin mielestä oli käsittämättömän epäoikeudenmukaista, että musiikkiluokkia perustettiin Normaalikoulussa vain kolmen vuoden välein. Näin suurimmalla osalla lapsista ei ollut edes mahdollisuutta hakea musiikkiluokalle syntymävuotensa takia.

Jotkut puolestaan vastustivat musiikkiluokkien pääsykokeita etenkin, jos oma lapsi ei läpäissyt testiä. Ainakin oman ikäryhmässäni monet lapset ja vanhemmat joutuivat pettymään. Ryhmän ulkopuolelle jäi jopa lapsia, jotka oli samana keväänä hyväksytty soitto-opetukseen nykyiseen Sibelius-opistoon.

Vaikka joidenkin mielestä lasten valinta musiikkiluokalle oli epäoikeudenmukaista, on kerran kolmessa vuodessa aloittava musiikkiluokka parempi vaihtoehto kuin ei musiikkiluokkaa ollenkaan. Ja pienet pettymykset, ne vain kasvattavat lasta.

Luokkakokouksessamme selvisi, että joidenkin instrumentit ovat vuosien varrella jääneet pölyttymään kirjahyllyn päälle. Monien elämässä musiikki on kuitenkin edelleen suuressa roolissa. Muutama meistä opiskelee jopa ammattimuusikoksi.

Jos emme olisi käyneet musiikkiluokkaa, olisivat nuo uravalinnat saattaneet jäädä tekemättä.