Kolumnit Uutiset

Musta ja valkea raivo

Facebookissa alkoi levitä Hyvinkään tragedian jälkeen taas Suomen Kuvalehden erinomainen artikkeli vuodelta 2008. Siinä potentiaalinen joukkomurhaaja kertoo sisällään vellovista tunteista, ajatuksista ja fantasioista, jotka tämä yhteiskunnallinen menestyjä on onnistunut pitämään sisällään. Hän on osannut hakea ulkopuolista apua.

Tämä ”Lauri” on silti syvällä sisimmissään tappaja kuolemaansa saakka.

Hän puhuu mustasta ja valkeasta raivosta. Musta raivo on silmitöntä suuttumista, sokeaa raivoa ja kontrollin menettämistä, jonka vallassa suurin osa henkirikoksista tehdään.

Valkoinen raivo on harvinaisempaa. Se ei sisällä hetkellistä impulssia tai kiihtymystä. Tekoa saatetaan suunnitella vuosia, kun omat syvät pettymykset ihmisiin ja ihmiskuntaan aikaansaavat irrottautumisen ihmisyydestä. Murhaaja nostaa itsensä ihmiskunnan yläpuolelle, alueelle, jossa ei ole enää hyvää eikä pahaa, ei syyllisiä eikä syyttömiä.

Hyvä esimerkki valkoisen raivon hymyilevästä murhamiehestä on Anders Behring Breivik, jonka mielen muotokuvan Lauri maalaa, vuosia ennen tekoja.

Myös suurin
osa koulusurmaajista toimii valkoisen raivon vallassa. Näyttää kuitenkin siltä, että Eero Hiltunen on enemmän mustan raivon lapsi tai jonkinlainen sekasikiö.

Valkoista raivoa on lähes mahdotonta estää niin kauan kuin maailmassa on epäoikeudenmukaisuutta, kiusaamista, huonoa tai olematonta vanhemmuutta ja onnettomuuksia. Valkoisen raivon murhia ei aselain tiukennuksilla estetä, korkeintaan vaikeutetaan merkittävästi. Joskus sekin voi ratkaista.

Sen sijaan mustan raivon vallassa tehdyt surmatyöt voitaisiin minimoida. Onkin käsittämätöntä, miksi poliisit etunenässä pitävät tuliasetta jonkinlaisena perusoikeutena. Tuoreimpana esimerkkinä Poliisijärjestöjen liiton pj:n Yrjö Suhosen Hyvinkään ampumisia koskeva blogikirjoitus.

Suhonen
painottaa toistuvasti, ettei ”puuhastelulla” aselain kanssa saada mitään aikaan. Jaa?

Väitän, että 23-vuotias nuorempi konstaapeli ei makaisi nyt teholla, jos olisi puuhasteltu enemmän. Myös Kauhavan tapaus olisi voitu estää, jos poliisi ei olisi suhtautunut niin ymmärtävästi Matti Saaren pyssyfetisismiin. Luulisi olevan poliisinkin etu, että kentällä olisi mahdollisimman vähän sekopäitä aseet käsissä. Sekopäisyyden rajoittaminen on tärkeämpää, mutta hitosti vaikeampaa ja hitaampaa kuin aseiden.

Fakta on, että suomalaiset omistavat järjettömän määrän aseita per nuppi. Olemme vuodesta toiseen tilastokärkiä yhdessä USA:n, Jemenin, Irakin, Serbian ja Saudi-Arabian kanssa. Ja laittomat aseet ovat useimmiten lähtöjään laillisia.

Miksi
poliisit sitten niin kiihkomielisesti kannattavat aseenkanto-oikeutta? Monet ovat itse aseharrastajia, mutta voisiko se johtua myös siitä, että ylivoimainen enemmistö ammattikunnasta on niin vahvasti nojallaan oikeistokonservatismiin, globaalistikin?

Varmasti poliiseissamme täytyy olla myös humanistisesti, vasemmistolaisesti tai arvoliberaalisti ajattelevia. Ehkä he joutuvat vain pysymään kaapissa, koska ryhmän paine on niin kova?

Tai sitten pääsykokeiden psykologisissa testeissä jokin mättää ja pahasti.

Menot