Uutiset

Musta tuntuu, tuntuuks susta?

Tunneilmaisun opetus tulee pakolliseksi peruskoulussa ensi vuonna, kertoi uutinen viime viikolla. Janipetteri! Kuvailepa omin sanoin tunteitasi kuultuasi tästä opetushallituksen valmistelemasta uudesta opetussuunnitelmasta.

– No voi vit…

Entä Minnatuulia? Millaisia tunteita sinussa nyt spontaanisti viriää?

– Voi vit…

Lapsi saa tunne-elämänsä eväät kotoa. Alati lisääntyvä perheiden uusavuttomuus kasaa kuitenkin paineita tälläkin elämänalueella koulujen suuntaan.

Lähtökohdat tasapainoiselle emotionaaliselle kehitykselle ovat kotona vähintäänkin haasteelliset, jos isä ilmaisee tunteitaan kituliaasti ja poika vituliaasti.

Opetushallitus on vastannut haasteisiin liittämällä tunneilmaisun osaksi terveystieto-nimistä oppiainetta. Näin yhden ja saman tunnin aikana saatetaan käydä läpi elämän koko kirjo, sekä hihkaisut että ehkäisyt, mistä tosin saattaa toisinaan jonkinlaista hämminkiäkin syntyä, jos tunne-elämät ja -elimet menevät sekaisin. Tärkein viesti opetuksessa on kuitenkin, että tunteen koolla ei ole merkitystä, vaikka se onkin elimellinen osa kahden ihmisen vuorovaikutusta.

Vai mitä mieltä on Minnatuulia?

– No voi vit…

Terveys- ja tunnetiedon niputtaminen yhteen lienee luontevaa senkin vuoksi, että nuoren tunneilmaisu pohjautuu jo nykyisellään hyvin pitkälle fyysis-biologiseen käsitteistöön. Vai miltä sinusta tuntuu, Janipetteri?

– Siis voi v…

Tutkijat ovat paikallistaneet tunteet aivojen ns. limbiseen järjestelmään ja siihen läheisesti liittyvään, aivojen keskellä sijaitsevaan mantelitumake-nimiseen osaan.

Aikuisen suomalaisen miehen tumake tuottaa useimmiten tunnetilan nimeltä ”ei mua mikään vaivaa”. Tunnetilan ilmaisu vuorovaikutteisesti on kuitenkin usein vaikeaa, samoin sen opettaminen.

Jos isää ei mikään vaivaa ja poikaa ei mikään kiinnosta, on taas aihetta kääntyä opetushallituksen emootiokoordinaattorin puoleen.

Ongelmia voi syntyä myös koulujen tunneopetuksen vakiinnuttua, kun isän ja pojan tumakkeiden erot alkavat korostua. Pojan tumake on trimmattu kiinteäksi ja suorituskykyiseksi tieteen ja opetushallituksen uusimmilla menetelmillä, kun taas isän elin alkaa olla jo iän ja kovan kulutuksen näivettämä, lähempänä mantelimassaa kuin -tumaketta.

Tällaisessa herkässä tilanteessa pojan koulussa saama tunne- ja vuorovaikutuskasvatus nousee arvoon arvaamattomaan.

– Isä. Mikä sua vaivaa?

– Ei mua mikään vaivaa.

– Jaa. Haluutsä puhuu siitä?

– No en.

– Jaa. No onk sulla antaa rahaa?

– No ei.

– No voi v…

Tapio Lahtinen