Kolumnit Uutiset

Mustan ja valkoisen välissä on aina harmaata

Vierailin taannoin säännöllisesti tätini luona Puolarmetsän sairaalassa Espoossa. Jo yhdellä silmäyksellä näki, ettei terveyskeskussairaala pyörisi päivääkään ilman muualta muuttaneita hoitajia.

Filippiineiltä lähtöisin oleva hoitaja kävi mittaamassa verenpaineen ja venäläislähtöinen paranteli sängyn asentoa. Kaksi Afrikan maista tulevaa lähihoitajaa nappasi pihalta kiinni naapurihuoneen potilaan, joka halusi jonnekin pois.

Sairaalaan pääsee bussilla. Ketkä busseja pääkaupunkiseudulla ajavat? Virolaiset, venäläiset, nigerialaiset, somalit jne. Harvoin tapaa kantasuomalaisen kuljettajan.

Pääkaupunkiseutu on Suomen tulevaisuudenkuva. Vanheneva Suomi ei pärjää ilman maahanmuuttajia.

Vaalikampanjan aikana tuotiin esille näkemystä, että maahan tulisi ottaa vastaan vain korkeasti koulutettuja, mieluummin eurooppalaisia muuttajia.

Korkeasti koulutetut ihmiset sukkuloivat jo nyt työpaikasta ja maasta toiseen.

He eivät ratkaise sitä ongelmaa, että tulevaisuudessa on puutetta työntekijöistä nimenomaan hoito- ja palvelualoilla.

Useat puolueet ryhtyivät vaalikampajoissaan myös myötäilemään tiukempia kehitysyhteistyö-, tai niin kuin he sanovat, kehitysapukantoja.

Kunpa maailma olisikin niin mustavalkoinen – rajat kiinni ja rahavirrat kehitysmaihin vapaaehtoisten kukkahattutätien huoleksi!

Viime päivinä on seurattu ihmisvirtaa Libyan kautta Italiaan Lampedusan saarelle. Tulijat ovat kotoisin ympäri Afrikkaa ja Lähi-idän kriisipesäkkeistä.

Libya on otollinen maa siirtolaisbisnekselle, koska se sijaitsee lähellä Eurooppaa ja on täydellisen sekasorron vallassa.

EU-maat miettivät ihan tosissaan, pitäisikö hämärämiesten ruosteiset pakolaislaivat tuhota jo Libyan rannikolle. Se ei ratkaise mitään.

Perusongelmaa ei ratkaise sekään, että EU-maiden on jaettava tasaisemmin vastuu turvapaikanhakijoista.

Ongelmat ovat lähtömaissa. Osa niistä on ratkaistavissa järkevällä kehitysyhteistyöllä, joka on koulutusta, koulutusta ja koulutusta.

Lähi-idän solmun avaamiseen tarvitaan sellaista suurvaltojen yhteistyötä, jota ei ole ollut, eikä näytä lähivuosina tulevankaan.

Alueella eivät näytä auttavan edes Allah eikä Jumala.

Päivän lehti

7.4.2020