Uutiset

Mutta tärkein kaikista on kotiseututyö

Neljännesvuosisadan Hämeenlinnan historiallisen museon konservaattorin töitä tehnyt eläkeläinen naureskelee muistellessaan, kuinka pitkä pesti sai alkunsa.

– Auki oli vahtimestarin paikka, jossa edellytettiin huonekalupuusepän kokemusta. Päivää ennen kuin hakemus piti jättää Sjömanin Kauko soitti, että näitkö ilmoituksen? Se on ihan sun hommas. Niin minä rupesin etsimään todistuksia kasaan, kertoo Kalevi Ijäs.

”Vahtimestarin” työnkuva laajeni koulutuksen ja kokemuksen myötä. Museon alakerran kymmenen neliön konservointitila kasvoi esikunnan entisistä tiloista löytyneisiin 170 neliöön, ja museon siirtyminen linnan alueelle kasvatti työstettävien esineiden määrää.

– Esineiden paljous ja mielenkiintoisuus antoi työhön uutta potkua. Tykkäsin kauheasti siitä hommasta, johon sisältyi muutakin kuin konservointia.

Sekä työuran aikana, että sen jälkeen, Ijäs on ollut aktiivi työväenyhdistyksissä, kaupunginvaltuustossa ja seurakuntaelämässä. Voisi kuvitella, että tärkeiden asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen olisi mahdotonta.

– Kaikkein tärkein on kotiseututyö. Aivan ehdottomasti, tokaisee kuitenkin Ijäs ja pyörittelee käsissään tuoreita Kotiseutujulkaisuja, joiden teossa hän oli tänä keväänä viimeistä kertaa mukana.

Ijäs itsekin hiukan ihmettelee, kuinka kotiseututyö, ja viime vuosina erityisesti Karjala-Seura tuntuvat niin läheisiltä.

– Minulla on kotiseutu vaihtunut elämäni aikana kuudesti. Kerran myöhemmin olen käynyt varhaislapsuuden maisemissa, mistä jouduimme lähtemään -42 naapurin toimesta. Meidän kotitalosta ei ole mitään jäljellä.

Hämeenlinnalainen Ijäksestä tuli vuonna -61, kun hän hattulalaisena meni naimisiin ja osti talon Ruununmyllystä.

Ijäs tietää omasta ja muiden kokemuksista, että iän karttuessa entistä varhaisemmat asiat alkavat kiinnostaa. Juuri tästä syystä hän patistaa lapsia kyselemään enemmän vanhemmiltaan, ja kyliä ja yhteisöjä dokumentoimaan asukkaitaan ja rakennuksiaan.

– Näin kirjoitetaan historiaa.

Kuuden eläkevuoden aikana Ijäksellä itselläänkin on ollut hieman enemmän aikaa kirjoittaa. Milloin artikkeleja lehtiin, milloin mielipiteitä lehtien yleisönosastoihin.

– Jos vaan olisi tuota kirjoitustaitoa, hän sanoo vaatimattomasti.

Sydämen asioita Ijäkselle ovat vanhan säilyttämisen lisäksi jatkuvuuden turvaaminen.

– Kirkko on avautunut ja se on aivan oikein. Nuoria kaivataan kuitenkin enemmän myös yhdistyksiin, ja varsinkin poliittiseen toimintaan.

– Kaupungin pitäisi käyttää enemmän resursseja ympäristöasioihin. Ettei esimerkiksi tuhottaisi sitä perintöä, jonka Hugo Standenskjöld toi aikoinaan Aulangolle.

– Ja jarruttaisin rakentamisen tahtia. Moottoritienkattamisia ja tämän tyyppisiä hankkeita. En vastusta kehitystä, mutta joku raja pitäisi olla. Vanhusten ikäluokka kasvaa, ja se on jätetty ihan liian vähälle huomiolle, listaa Ijäs esimerkkejä asioista, joihin pitäisi pikimmiten vaikuttaa. (HäSa)

Päivän lehti

9.4.2020