Kolumnit Uutiset

Muumit sensuurin kynsissä

MTV toi takaisin Muumi-animaatiosarjan uudelleen dubattuna eli äänet on nauhoitettu tuoreiden näyttelijöiden ja käännöksen voimin. Ratkaisun takana lienevät lähinnä kaupalliset syyt: näin klassikon aseman saavuttanut kokonaisuus voidaan tarjota ikään kuin suoraan uunista. 

Suomentaja Minna Tasanto kertoo syyksi kielen ajanmukaistamisen. Perustelu kuulostaa tekaistulta tai ainakin yliampuvalta. Ei suomi muutamassa vuosikymmenessä juuri ole muuttunut kuin slangisutkausten suhteen, ja niitä ei tuoreen version pitäisi viljellä.

Sanastoa siistitään, koska osa siitä ei kuulemma istu muumeille ja nykypäivään. Etenkin Pikku Myyn ja Nipsun ahkerasti käyttämät voimasanat kuten idiootti, tomppeli ja ääliö korvataan pöhlön ja höpsykän kaltaisilta pikkusievillä ilmaisuilla. 

Anteeksi vain, mutta en muista kuulleeni koskaan pöhlöä tai höpsykkää kenenkään suusta, idioottia ja ääliötä senkin edestä. Ihan nykypäivänä. Saatan livauttaa itsekin.

Tasanto ja tuottajat eivät myöskään suvaitse tällaista Niiskun kommenttia:” Ajattelematon suunnitelma, joka on voinut kypsyä vain naisen vaatimattomissa aivoissa.” Tympeä sukupuoleen kohdistuva loukkaus ei muka sovi nykynassikoille. 

Höpöhöpö. Muumien voima kumpuaa loistavasti karrikoiduista persoonallisuustyypeistä. Pikku Myy on epäsovinnainen villikko, joka rikkoo kaikin tavoin perinteisen kiltin tytön mallin. Suorasukainen suunsoitto kuuluu Myyhyn kuten Jukolan Jussiin tai Rokan Anttiin. Keksintöjä väsäävä, narsistinen ja naisia ylenkatsova Niisku on sovinistisen insinöörin osuva karikatyyri.

Ja kyllä, tällaisiin tyyppeihin törmää myös tänä päivänä. Niiskuja voin vaikka tuoda näytille MTV:n tuotantotiimille, jos eivät muuten usko. Vaan eivätköhän hekin ole moisia tavanneet. Luultavasti yhtiö vain laskee, että liian kärjekkäisiin hahmoihin on vaikea samastua, ja ne luovat vääriä toimintamalleja. 

Ajatus on naurettava. Eivät hyvät taideteokset ole keskiluokkaisen käytöksen oppikirjoja tai muuta latteaa propagandaa. Klassikot ovat klassikkoja ajattoman tarkkanäköisyytensä ansiosta. Klassikkojakin sovitetaan, mutta ei niitä tarvitse eikä saa mestaroida kunkin aikakauden pikkusieluisten mieltymysten mukaan. 

Kieli on elimellinen osa niin todellista kuin fiktiivistä persoonallisuutta. Taiteessa kielen sievistely merkitsee teoksen kastroimista. Sen suhteen on samantekevää, löytyykö sensorien retoriikan takaa kaupallinen laskelmointi, poliittinen manipulointi tai taiteellinen matalaotsaisuus. Sensuuri on sensuuria käärepaperista riippumatta. Siitä ei koskaan seuraa hyvää.

 

Kirjoittaja on toimittaja, Tampere.