Kolumnit Uutiset

Muutos lähtee sisältä, jos lähtee

Saksalaisessa Essenin kaupungissa aloitettiin eilen siivoustalkoot.

Tarkoituksena on saada alkoholistien ja narkomaanien valtaamat, päärautatieaseman ränsistyneet liepeet edustavammiksi.

Kiinnostavaa hankkeessa on se, että töihin siistimmän kaupungin puolesta ryhtyy kymmenen asunnotonta alkoholistia ja narkomaania, jotka saavat kaupungilta 1,25 euron suuruisen tuntipalkan lisäksi olutta ja tupakkaa.

Hankkeen tarkoituksena on kerrottu olevan tarjota asunnottomille rutiineja. Oluet ovat lukkojen takana, josta vapaaehtoistyöntekijät annostelevat kullekin siivoajalle tietyn määrän. Työurakan keston ajan työntekijöitä valvoo myös lääkäriopiskelija, joka seuraa kymmenen testihenkilön vointia esimerkiksi verikokein.

Hanke sai minut jostakin syystä ajattelemaan kuukausi sitten näkemääni dokumenttia Piripäiväkirja, kertomusta huumekoukussa olevista äidistä ja tyttärestä.

Parikymppisen Pinja-tyttären elämä tuntui dokumentin loppupuolella sujuvan kuitenkin jo paremmin: hän oli rakastunut katkolla ollessaan mieheen, joka ei käyttänyt huumeita ja lupasi tukea Pinjaa riippuvuudesta irtautumisessa kaikin voimin. Lopputeksteissä kävi kuitenkin ilmi, että pian yhteenmuuton jälkeen Pinja muutti takaisin omilleen ja otti yhteyttä kavereihinsa, joiden kanssa oli käyttänyt huumeita.

Vanha elämä palasi ja veti syvemmälle kuin koskaan ennen.

Essenin projektista voi olla montaa mieltä. Saksalaiskaupungin vapaaehtoisia on arvosteltu ainakin hyväksikäytöstä, epäeettisyydestä ja siitä, miksei koko palkkaa voida maksaa rahana. Silloin työntekijällä olisi ainakin mahdollisuus valita, käyttääkö rahan päihteisiin vai esimerkiksi ruokaan, vaatteisiin ja pikkuhiljaa nousemiseen omille jaloilleen.

Mieleenpainuvin kommentti oli silti yhden asunnottoman työntekijän Huffington Post -sanomalehden toimittajalle:

– Jos emme saisi alkoholia, en usko, että tulisimme paikalle. Tarvitsen alkoholia voidakseni toimia. Sellaista on alkoholismi.

Ajattelin: tai mikä tahansa riippuvuus. Ja niistä tietää ihan jokainen jotakin.

Haastattelin viime kesänä amerikkalaista zen-opettajaa Karen Terzanoa, joka perusti zen-keskuksen Lammin vanhaan Kataloisten kouluun.

Terzanon mukaan jokaista ihmistä ohjaa elämässä jokin riippuvuus, joka saa meidät ajoittain onnettomaksi. Osalla se on päihteet, toisilla vaikkapa valehtelu tai pelko epäonnistua.

Halun muutokseen on oltava sisäsyntyistä, jotta se myös muuttaa. Sormi ojossa nuhtelu saattaa rauhoittaa nuhtelijan omaatuntoa, mutta ei riippuvaista tai tämän läheisiä.

Voimakkainkaan halu muuttua ei silti riitä, mikäli siihen ei sitoudu niinäkin päivinä, kun kaikki tuntuu vaikeammalta kuin koskaan.

Pääasia on mennä eteenpäin kohti muutosta. Vaikka sitten sellainen murto-osa-askel tai olutpalkkainen työpäivä kerrallaan.