Uutiset

Myös salibandy lupaa panostaa

Liiton tuki on ollut tähän asti lähinnä sähköpostien lähettämistä seuroille, SS Rankat Ankat -seuran Jani Laukko toteaa.
Naisten salibandyn yksi ongelma on pelaajaurien lyhyys. Viime kaudella otetussa arkistokuvassa Classicin Nina Rantanen (o.s. Rantala) ja KooVeen Oona Kauppi kamppailevat pallosta. Kumpikaan ei pelaa alkavalla kaudella Salibandyliigassa. Rantanen lopetti, Kauppi siirtyi Ruotsiin.

Sukupuolten välinen tasa-arvo etenee suomalaisissa joukkueurheilupiireissä ainakin puheiden tasolla. Jääkiekkoliitto on linjannut yhdeksi painopistealueekseen nais- ja tyttöjääkiekon. Nyt Salibandyliiga ilmoitti lisäävänsä panostustaan naisiin.

Alkavalla kaudella jokaisesta naisten liigassa tehdystä maalista ohjataan kymmenen euroa tyttö- ja naissalibandyn kehittämisrahastoon. Viime kaudella naisten liigan runkosarjassa tehtiin 904 maalia eli rahastoon kertyvä summa tulee olemaan kymppitonnin suuruusluokkaa.

Myös tv-näkyvyys lisääntyy. Viime kaudella Ruutu-palvelun kautta näytettiin kymmenen naisten ottelua, alkavalla kaudella määrä on 25. Lisäksi Yle näyttää naissalibandya aiempaa enemmän.

Naisten liigalle ollaan perustamassa myös omaa kehitystyöryhmää. Siihen valitaan edustajia seuroista sekä liiton valmennuspuolelta.

– Lisäksi naisten sarjajärjestelmä muuttuu alkavan kauden jälkeen. Uudistus tarjoaa kehittävämpiä ottelukokemuksia, Salibandyliigan toimitusjohtaja Kimmo Nurminen lupaa.

Kaudella 2019–2020 naisten liiga jakautuu kesken kauden kahdeksan joukkueen ylä- ja kahdeksan joukkueen alaloppusarjaan, johon pääsevät mukaan myös 1. divisioonan kärkiseurat.

Seuroissa kehityspuheet on otettu vastaan varovaisen toiveikkaina, mutta odotukset ovat maltillisia.

– Powerpoint-esitykset on nyt pidetty. Se on se helpoin osuus, oululaisen SS Rankat Ankat -liigaseuran manageri ja omistaja Jani Laukko toteaa.

Samaan aikaan kun Salibandyliitto maalaa kuvaa Suomen nopeimmin kasvavasta joukkuelajista ja pyrkimyksestä olla vuonna 2028 maan harrastetuin joukkuepallopeli sekä maailman paras salibandymaa, niin Laukko muistuttaa naisten liigaseuran arkitodellisuudesta.

– Pelaajamme maksavat pelaamisestaan 180 euroa kuukaudessa. Liiton tuki on tarkoittanut tähän asti lähinnä sähköpostien lähettämistä seuroille.

– En oleta, että seurat saisivat rahallista tukea, mutta esimerkiksi seurapalveluopas olisi ollut konkreettinen apu. Mitä työkaluja on olemassa sponsorihankintaan, mitä asioita ottelutapahtumia järjestettäessä kannattaa ottaa huomioon ja niin edelleen. Koska sellaista ei ole ollut tarjolla, teimme sen itse ja jaamme sitä mielellään muillekin seuroille, Laukko sanoo.

Oulussa on myös miesten liigajoukkue, OLS. Miten SSRA:n arki eroaa OLS:n arjesta?

– Harjoitusmäärissä ei ole juurikaan eroja. Myös harjoitus- ja pelipaikat ovat samat. Erot liittyvät lähinnä näkyvyyteen ja rahaan. Myös lihashuolto ja muut tukipalvelut ovat miesten puolella paremmalla tolalla.

Kymppi per maali -kampanjassa kertyvän rahasumman käyttökohdetta ei ole vielä päätetty. Mihin se pitäisi käyttää?

– Valmennuksen tukemiseen, tavalla tai toisella. Urheilullinen kehitys tulee sitä kautta, Laukko pohtii.

– Vähävaraisten harrastajien tukemiseen. Toinen tärkeä kohde olisi seurojen taustojen kehittäminen. Kun taustat ovat kunnossa, on pelaajilla ja valmentajillakin hyvä olla, porvoolaisen PSS:n valmentaja Jukka Kaukonen sanoo.

Kaukosella on naisten pääsarjasta kuudentoista vuoden valmentajakokemus. Hän nimeää yhden kehitystä jarruttavan asian, mikä ei liity ainakaan suoranaisesti rahaan.

– Kokeneet pelaajat pitäisi saada pidettyä lajin parissa pidempään. Voi olla pelaaja, joka on noussut 15-vuotiaana liigajoukkueeseen ja lopettaa 20-vuotiaana, koska ”on jo nähnyt kaiken”.

– Itse yritän pitää naisia lajin parissa esimerkiksi kannustamalla heitä monilajipelaamiseen. Kenenkään ei tarvitse lopettaa salibandya sen vuoksi, että haluaa harrastaa muutakin. Liigajoukkueessamme onkin tällä hetkellä kaksi pelaajaa, jotka pelaavat myös jalkapalloa korkealla tasolla, Kouvalainen sanoo.

Naisten salibandy

Suomessa on noin 61 300 salibandyn lisenssipelaajaa. Heistä on tyttöjä ja naisia noin 9 800 eli 16 prosenttia kaikista harrastajista.

Ruotsissa tyttö- ja naispelaajien määrä on noin kuusinkertainen Suomeen verrattuna.

Suomen naisten maajoukkue on osallistunut yksitoista kertaa MM-kisoihin. Saldona on ollut kaksi kultaa, seitsemän hopeaa ja kaksi pronssia.