Kolumnit Uutiset

Myrkkyjen pakoilu ei enää onnistu

Kun 1970-luvulla porkkanakemppi kiharsi porkkanan lehdet, äiti ojensi lapsosilleen DDT-pussin. Siitä sitten kouraistiin tehokasta myrkkyä ja siroteltiin porkkanariveille kuin tomusokeria ikään.

DDT ja PCB herättävät nyt meissä kauhun väreitä, kun pitoisuuksia kerrotaan syömistämme kaloista. Kuinka moni mahtaa muistaa, että sveitsiläinen kemisti Paul Hermann Müller sai Nobelin palkinnon keksittyään DDT:n toimivan hyönteismyrkkynä?

Toisen maailmansodan aikaan tuhottiin tällä tehokkaalla myrkyllä täit, luteet ja russakat. Myrkyn ei pitänyt olla ihmiselle vaarallista, vaikka runsaan käytön ympäristövaikutukset alkoivat paljastua.

DDT:n käyttö kiellettiin vähitellen 1970-luvulla länsimaissa, kun merikotkaa ja useita haukkoja uhkasi sukupuutto. Kotkat söivät kalaa, kalat pienempiä kaloja, pikkukalat planktonia.

Ravintoketjussa myrkkymäärä kasaantui ja kerääntyi lopulta huipulle. Linnut munivat nahkamunia ja hormonihäiriöt tappoivat myös poikasia.

Riskit ihmisen terveydelle alkavat paljastua vasta nyt. Tänä vuonna julkaistiin Uppsalan yliopiston korealaisten ja yhdysvaltalaisten yhteistyössä tehty tutkimus, jonka mukaan DDT näyttää aiheuttavan dementiaa.

Koska mikään ei ole mustavalkoista, ei DDT:kään ole pelkkä paha peikko. Maailman terveysjärjestö WHO salli jo kymmenen vuotta sitten myrkyn käytön malarian torjunnassa. Ei ihme, sillä malaria tappaa vuosittain miljoona ihmistä, joista valtaosa lapsia.

Nyt puhutaan glyfosaatista, rikkakasvien torjunta-aineesta, jonka riskejä on pidetty olemattomina muille kuin kasveille. Roundup tappaa kasvit tehokkaasti, mutta valmistajat vakuuttavat aineen hajoavan maaperässä parissa viikossa.

Ei hajoa, sanovat tutkijat. Sitä on löydetty Saksassa äidinmaidosta ja ihmisten elimistöstä. WHO arvioi viime vuonna glyfosaatin aiheuttavan syöpää, erityisesti lasten imusolmukesyöpää.

Suomessa glyfosaatti on eniten käytetty torjunta-aine, jota levitetään pelloille joka vuosi 500 tonnia. Ennen kuin pelto kylvetään, rikkakasvit hävitetään myrkyttämällä. Näin säästytään eroosiota lisäävältä muokkaamiselta. Ilman glyfosaattia suorakylvö ei onnistuisi.

WHO:n piti tänä kesänä kieltää glyfosaatin käyttö, mutta maatalous tuntuu olevan liian riippuvainen tehoaineesta. Tyydytään rajoittamaan, kun täyskielto romahduttaisi tuottajien elinkeinon.

Olemme kemian vankeja.