Uutiset

Myrskyyn varauduttava tyvenessä

Maan hallitus käänsi joulun tienoon myrskyjen jälkeen syyttävän sormensa kohti sähköverkon omistavia yhtiöitä. Elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen (kok.) mielestä energiayhtiöiltä on vaadittava nähtyä parempaa varautumista poikkeustilanteisiin. Sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) moitti yhtiöitä pahoin halvaantuneesta tiedonkulusta. Myöskään niiden ja pelastusviranomaisten tiedonkulku ei sujunut ongelmitta hädän hetkinä.

Hallituksen ulostulossa vasta myrskyn jälkeen on ainakin lievä jälkiviisauden imelä maku. Vahvakaan hallitus sen enempää kuin sähköyhtiöt tai pelastuslaitokset eivät voi myllertäville luonnonvoimille mitään. On turhaa viisastella maalla, jos merellä kuohuu.

Tilanne on edelleen vakava, sillä sähköverkon kuntoon saattaminen kestää vielä useita päiviä sillä edellytyksellä, että tuulet laantuvat eikä uusia vahinkoja enää synny. On uskomatonta, että hyvinvointivaltiossa, jopa aivan rintamailla, sähkökatkos kestää jopa viikon.

Vakava merkki kansallisen kriisivalmiuden puutteista on myös viranomaiskäyttöön rakennetun Virve-verkon toimintahäiriöt myrskyn seurauksena. Jos edes viranomaiset eivät kykene kommunikoimaan keskenään, asialle on nopeasti tehtävä jotakin. Jos kysymys on vain rahan puutteesta, poliitikkojen tehtävänä on asettaa asiat tärkeysjärjestykseen ja tinkiä vähemmän tärkeistä investointikohteista.

Ministeri Häkämies kiirehti jakeluyhtiöitä kaivamaan sähköjohdot maan alle turvaan myrskyiltä. Ajatus ei uutuudellaan hätkähdytä, sillä sitä toteutetaan parhaillaan, joskin ilmajohtojen korvaaminen maakaapeleilla etenee verkkaisesti.

Maamme koko sähköverkon pituus on peräti 350 000 kilometriä, mikä sekin todistaa, että Suomi on pitkien etäisyyksien harvaan asuttu maa. Koko verkoston muutostyö maakaapeliksi maksaa kymmeniä miljardeja euroja eikä se käy käden käänteensä.

Sähköttä kylmissä ja pimeissä asunnoissaan värjötteleviä kuluttajia raivostuttaa myös se, että suomalaiset sähköyhtiöt, niin energian tuottajat kuin jakelijatkin ovat menestyneet poikkeuksetta erittäin hyvin. Ne tuottavat osakkeenomistajilleen sievoiset voitot joka vuosi ja palkitsevat johtajansa muhkeilla, jopa sopivuuden rajat ylittävillä optioilla. Näin on menetellyt myös valtionyhtiö Fortum.

Samaan aikaan sähkölinjat pusikoituvat ja pylväät mätänevät niin heikkoon kuntoon, etteivät enää kestä vähänkään voimakkaampaa puhuria. Jos voitoista ja optioista liikenisi edes vähän nykyistä enemmän linjojen hoitoon ja uudistamistyöhön, ongelmat olisivat koettua vähäisempiä.

Viranomaiset voivat ohjeistaen tiukentaa sähkö- ja viestiverkkoa ylläpitävien yhtiöiden velvoitteita. Niiden on panostettava kriisivalmiuteen nykyistä enemmän, yhteiskunnan perustoimintojen on toimittava.

Uudistukset maksavat aina eikä laskutusosoitteesta ole epäselvyyttä. Kuluttaja, joka palveluita käyttää, maksaa viulut.