Uutiset

Näennäistä ja turhaa tenttimistä

Kansanedustaja Kimmo Sasi (kok.) haluaa uudistaa korkeiden virkojen täyttöä. Muun muassa Suomen Pankin pääjohtajan tehtävää hakevat kärkiehdokkaat tulisi Sasin mielestä passittaa eduskunnan valiokunnan tentattavaksi.

Ehdokkaiden kuulemisella taattaisiin, että tehtävään valitaan mahdollisimman pätevä henkilö, hän linjaa.

Sasi innostui tekemään esityksensä sen jälkeen, kun tasavallan presidentti Tarja Halonen nimitti korkeimman oikeuden johtoon oikeusneuvos Pauliine Koskelon. Rannalle jäänyttä oikeusneuvos Mikko Tulokasta on pidetty joissain arvioissa Koskeloa pätevämpänä.

Tasavallan presidentti ei – aivan normaalin menettelyn mukaisesti – perustellut ratkaisuaan, mikä jurppii Sasia.

Julkinen kuuleminen, tentti, ei ole Sasin keksintö. Suomessa virat todellakin täytetään sangen vaivihkaa siihen verrattuna, että monissa kansanvaltaisissa valtioissa tärkeisiin tehtäviin nimitettävät punnitaan julkisesti.

Sasin esitystä ei ole mahdoton toteuttaa.

Esteeksi nousee kuitenkin kolmen suuren puolueen sopimus, jonka mukaan presidentin valtaan ei kajota tällä vaalikaudella. Sasi tosin korostaa, että eduskunnan valiokunnan lausunto ei sitoisi nimittäjän, presidentin, käsiä.

Elävässä elämässä presidentin olisi jokseenkin pakko nimittää ehdokas, jota valiokunta yksimielisesti ja ylisanoin kehuu.

Sasin tarkoitus on kahlita presidentin käsiä. Tätä reilumpaa olisi tehdä esitys presidentin vallan karsimiseksi. Siis: nimitysoikeus pois presidentiltä!

Kimmo Sasi painottaa kolmea seikkaa: virantäytön avoimuutta, valittavan pätevyyttä ja tentin tehoa.

Hyvällä tahdollakin on vaikea ymmärtää, miten eduskunnan valiokunnan kabinettikuuleminen kasvattaisi virantäyttöjen avoimuutta. Sasin ajatus on näköharhaa.

Tilanne olisi toinen, jos ehdokkaat joutuisivat tenttiin, jota tiedotusvälineet voisivat seurata.

Mutta kuka tällaisista tenteistä olisi kiinnostunut? Onko Suomessa epäonnistuttu tärkeissä virantäytöissä niin perusteellisesti, että systeemiä pitää rukata? Vai liputtaako Sasi muutokselle pelkän muutoksen vuoksi?

Ajatus ”mahdollisimman pätevän” nimittämisestä on mieltä ylentävä. Lämpimänä hehkuva tunne olisi kuitenkin syytä sysätä sivuun ja pohtia, mitä pätevyydellä syvimmiltään tarkoitetaan.

Kuten hyvin tiedetään tsaarin henki pitää yhä majaa Suomessa. Pätevin on tietysti eniten ansioita kerännyt! Korkeimmat voimat kansakuntaa varjelkoon tältä yksinkertaistukselta.

Ansioitunut on virkaan pätevä, mutta ei välttämättä olleenkaan sopivin.

Korkeimman oikeuden presidentiksi ei voi nimittää ”ansioita”. KKO:n johdossa pitää olla henkilö, joka on pätevä ja myös osaava johtaja.

Jostain syystä nimitykset tahtovat kääntyä kummalliseksi venkoamiseksi. Tuskin Halonen nimitti Koskeloa vastustaakseen Mikko Tulokasta, vaikka tähänkin suuntaan ratkaisua on väännetty.

Millainen ehdokas pärjäisi median edessä ”aidosti avoimessa” tentissä?

Ehdokas, joka osaa esiintyä ja puhua, syleillä taivaita. Näillä avuilla ei korkeissa viroissa pärjää.

…. nimitykset tahtovat kääntyä kummalliseksi venkoamiseksi.