Uutiset

Näin Suomen luontoa voisi pelastaa – Toistaiseksi lajikato on pahentunut täälläkin

YK:n luontopaneelin mukaan maailmalla jopa yli miljoona eläin- ja kasvilajia on kuolemassa sukupuuttoon. Suomessa Syke arvioi maaliskuussa, että lähes 12 prosenttia lajeista on uhanalaisia. Edellisessä arvioinnissa luku oli 10,5.
Suomen pesivistä 246 lintulajista 86 on luokiteltu uhanalaisiksi. Esimerkiksi Suomen suurin pöllölaji huuhkaja on uhanalainen. Kuva: Heikki Westergård / Arkisto
Suomen pesivistä 246 lintulajista 86 on luokiteltu uhanalaisiksi. Esimerkiksi Suomen suurin pöllölaji huuhkaja on uhanalainen. Kuva: Heikki Westergård / Arkisto

Luonto köyhtyy niin maailmalla kuin Suomessa.

YK:n luontopaneeli IPBES julkisti toukokuun alussa yli 140 asiantuntijan kokoaman raportin, jonka mukaan jopa yli miljoona lajia on kuolemassa sukupuuttoon, osa jopa lähivuosikymmenien aikana.

Suomessa 11,9 prosenttia eläin- ja kasvilajeista on uhanalaisia Suomen ympäristökeskuksen (Syke) maaliskuisen arvion mukaan. Edellisessä arvioinnissa luku oli 10,5 prosenttia.

Syynä on ihmisen toiminta, muun muassa elinympäristöjen häviäminen ja saastuminen.

Suomessa on ollut tavoitteena, että kotimaassa luonnon köyhtymisen lasku saataisiin loppumaan 2020, mutta tähän tavoitteeseen ei olla pääsemässä.

Uhanalaisia on kaikissa lajiryhmissä, mutta suhteellisesti eniten linnuissa ja sammalissa. Suurin syy uhanalaistumiseen on lajien elinympäristöjen väheneminen ja heikkeneminen.

Lajien katoaminen on ongelma, koska monet lajit ovat riippuvaisia toisistaan ja yhden katoaminen voi aiheuttaa ongelmia muillekin. Maailmalla huolta aiheuttaa erityisesti pölyttäjähyönteisten väheneminen.

Saimaannorppa on yksi Suomen uhanalaisimmista nisäkkäistä. Kuva: Eriika Ahopelto / Arkisto
Saimaannorppa on yksi Suomen uhanalaisimmista nisäkkäistä. Kuva: Eriika Ahopelto / Arkisto

Soiden ojat tukkoon

Hyvä tieto on se, että korjauskeinoja on useita. Syke on kartoittanut keinoja, jotka auttavat luontoa palautumaan. Niitä varten tarvitaan tahtoa ja rahaa sekä yhteensovittamista maa- ja metsätalouden kanssa.

Esimerkiksi suoluontoa auttaisi soiden ennallistaminen eli niiden ojien tukkiminen ja puiden kaataminen suo-alueilla. Näin vesi nousisi, turvetta alkaisi taas syntyä ja suolle tyypilliset lajit menestyisivät paremmin.

– Lisäksi kunnostusojitusalueilta voitaisiin johtaa vettä kuivuneille suojelualueiden soille, jotta ne elpyisivät. Tulvasuojeluakin voitaisiin tehdä niin, että vettä johdettaisiin kuivuneille soille tai varta vasten rakennettaville kosteikoille, joilla vesilinnutkin viihtyisivät, kertoo Syken ryhmäpäällikkö Anne Raunio.

Metsien osalta luonto kiittäisi jatkuvan kasvatuksen menetelmästä eli siitä, että avohakkuiden sijaan metsistä hakattaisiin suurimpia puita ja jätettäisiin pienempiä kasvamaan.

– Jatkuva kasvatus olisi parempi niin hiilinielujen, luonnon monimuotoisuuden kuin metsätalouden ravinnepäästöjen osalta. Puusto uusiutuu tällöin luonnonmukaisesti eikä maanmuokkausta tai istuttamista tarvita, mikä säästää kustannuksia. Jatkuva kasvatus ei aiheuta niin paljon ravinnekuormitusta vesistöihin kuin avohakkuut, Raunio toteaa.

Myös virtavesiä olisi kunnostettava, jotta uhanalaiset vaelluskalat, kuten meritaimen ja järvilohi, pystyisivät lisääntymään paremmin.

– Virtavesiin olisi hyvä luoda luonnonmukaisia nousu-uomia mieluummin kuin betonisia kalaportaita. Samalla muukin jokiluonto kasveineen ja eläimineen elpyisi. Vesien ravinnekuormitusta olisi lisäksi vähennettävä, Raunio sanoo.

Ketoja ja niittyjä suojeltava

Hyönteisiä sekä kasveja auttaisivat ketojen ja niittyjen hoidon lisääminen.

– Perinnebiotooppien, kuten ketojen ja niittyjen, hoitoon saa EU:n ympäristökorvausta. Korvaus on koettu hyväksi. Seuraavasta EU:n tukipolitiikasta ei kuitenkaan ole vielä tietoa, Raunio kertoo.

Luonnonsuojeluun kuuluu myös vieraslajien torjunta. Jotkut vieraat kasvi- ja eläinlajit saattavat syrjäyttää paikallisia lajeja, jos ne pääsevät liiaksi leviämään.

Vieraslajit valtaavat esimerkiksi rannoilla tilaa alkuperäisiltä kasveilta.

– Kurtturuusu on levinnyt rannikolla ja sitä pitää poistaa. Myös järviruokoa on hyvä poistaa, jos se alkaa vallata aiemmin avoimia rantoja. Sisämaassa lupiini ja jättipalsami syrjäyttävät helposti muita kasveja. Itämeressä pohjaeläimiin kuuluva liejuputkimato syrjäyttää valkokatkoja, Raunio luettelee esimerkkejä.

Vieraslajeja on jo lähdetty myös torjumaan monin paikoin.

– Metsästäjät ovat vähentäneet minkkejä ja supikoiria, jotka ovat tuhoisia vesilintukannoille.

Muita luonnon monimuotoisuutta auttavia tekoja ovat muun muassa lahopuun jättäminen metsään, suojelualueiden kasvattaminen ja kulutuksen vähentäminen.

Myös vieraslajien, kuten minkin, torjunta on luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Minkki on tuhoisa peto pesiville vesilinnuille. Kuva: Lauri Rotko
Myös vieraslajien, kuten minkin, torjunta on luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Minkki on tuhoisa peto pesiville vesilinnuille. Kuva: Lauri Rotko

Toiminnalla on kiire

Syke korostaa, että Suomessakin parannuksia on tehtävä nopeasti, jos tuloksia halutaan.

Ratkaisevaa on se, löytyykö niin päättäjiltä kuin kansalaisilta tahtoa, tarmoa ja rahaa monimuotoisuuden turvaamiseen.

– Monet keinot ovat sellaisia, joilla torjutaan myös ilmastonmuutosta, kunhan ne tiedostetaan. Rahaa tarvitaan toimiin myös. Loppujen lopuksi kyse on ihmisen elinmahdollisuuksien turvaamisesta, koska olemme monin tavoin riippuvaisia elinvoimaisesta luonnosta, Raunio sanoo.

Suomessa monia lajeja uhan alla

Luonnonsuojelulain mukaan laji voidaan säätää uhanalaiseksi, jos sen luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.

Luonnonsuojeluasetuksessa on lueteltu 2 124 uhanalaista lajia. Niistä 680 on erityisesti suojeltavia. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää.

Uhanalaisia nisäkkäitä ovat naali, saimaannorppa, ahma, susi, ripsisiippa, pikkulepakko, liito-orava ja hilleri.

Suomen pesivistä 246 lintulajista 86 on luokiteltu uhanalaisiksi. Esimerkiksi Suomen suurin pöllölaji huuhkaja on uhanalainen.

75 kalalajista 12 on uhanalaisia. Uhanalaisimmat kalat ovat edelleen Saimaan alueen nieriä ja järvilohi sekä merialueen harjus ja ankerias.

Lähde: Ympäristöministeriö