Uutiset

Näin toimii osuuskauppaväki

Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok.) oli taannoin hämmästyvinään tiedosta, että täysi tusina Helsingin kaupunginhallituksen viidestätoista jäsenestä kuuluu HOK-Elannon hallintoelimiin. Kunhan näytteli, kyllä ammattipoliitikon, ministerismiehen pitää sen verran kartalla olla, että tietää, mitä lähipiirissä tapahtuu ja millaisia kytköksiä kollegoilla on.

Vähänkin sairaalla mielikuvituksella osuuskauppojen ja kuntien yhteisistä luottamusmiehistä saa punottua huikeita salaliittoteorioita jopa mafiajuttuja. Jotkut professoritkin ovat kömpineet koloistaan ja puhuvat rakenteellisesta korruptiosta. Höpö-höpö.

Arkielo on paljon kuviteltua tylsempää. Kunnallispoliitikot tunnistavat jääviytensä ja jos eivät tunnista, päätöksiä valmisteleva juristilauma opastaa. Siitähän heille maksetaan.

Osuustoiminnan ja poliittisen vaikuttamisen juuret ovat yhteiset ja syvällä. Molemmat liittyvät yhteiskunnalliseen heräämiseen satakunta vuotta sitten. Vähävoimainen kansa kyllästyi ainaisiin sortajiinsa, kuka kehenkin ja järjestäytyi työväenyhdistyksiksi ja maamiesseuroiksi. Niistä oli lyhyt matka puolueisiin.

Kun ensiaskeleet edunvalvonnan ja omien olojen kohentamisen polulla oli otettu, osuustoiminta-aate siementyi otolliseen maaperään. Maaseudun rahvas oli lopen kyllästynyt ahneisiin maakauppiaisiin ja kaupunkien vähäväkiset keinotteleviin kauppiasporvareihin. Osuuskauppa oli oiva keino kohentaa omaa taloutta eikä siihen tarvinnut huomattavia pääomia.

Kuten edelleen, myös osuustoiminnan aamuhämärissä vetovastuu, luottamustehtävät tuppaavat keskittymään samoille aktiivisille ihmisille. Monessa kunnassa ei edelleenkään juuri huomaa eroa seurakunnan ja kunnan hallintoväessäkään.

Ennen säästöpankkien tuhoa kaksi pankkipuoluetta, osuus- ja säästöpankkipuolueet istuivat vallan kammareissa kaksin. Oli status quo -kuntia, joissa valtuustoa johdettiin säästöpankista ja hallitusta osuuspankista tai päinvastoin.

Asiat olivat hyvässä hoidossa eikä kenenkään päähän pälkähtänyt mussuttaa jääviyksistä yhtään mitään. Lähes kaikilla kunnallispoliitikoilla on enemmän tai vähemmän kytköksiä toisaalle. Se on vain hyvästä, estää umpioiutumista ja putkinäköä.

Suomalainen osuustoiminta ja valtakunnalliset urheiluliitot ja myöhemmin sotaveteraanijärjestötkin jakaantuivat yhteiskunnallisten voimakenttien kesken. OTK, TUL olivat vasemmiston, SOK ja SVUL keskustaoikeiston pelikenttiä.

Vaikka veteraanit rintamalla taistelivat samoissa montuissa, sodan jälkeen he eivät enää mahtuneet yhteen järjestöön. Kahtiajaossa on jotakin hyvin tyypillistä suomalaiskansallista.

Helsingissä syttyi muutama vuosi sitten lopultakin järjen valo. HOK ja Elanto unohtivat menneet ja paiskasivat kättä yli kapinanaikaisen rintamalinjan. Juuri tämän vuoksi kaupunginhallituksessa on niin paljon osuustoimintaväkeä. Vaikka tusinalla on tuolinsa HOK-Elannon hallinnossa, he edustavat kuutta eri puoluetta. Mutta sehän ei olekaan millään tavoin kiinnostavaa.

Päivän lehti

6.4.2020