Uutiset

Puheenvuoro: Näin valemuisto muovaa historiaa – Romanian diktaattoriparia ei 30 vuotta sitten ammuttu Bukarestin keskustassa lavalla

Missä olit, kun Romanian kommunistijohtaja Nicolae Ceausescu ja hänen vaimonsa Elena teloitettiin? Televisiokuvat joulupäivän 1989 tapahtumista olivat liian traumaattisia lapsen käsiteltäväksi. Nykyään teloituskohtaus on nähtävissä YouTubessa – ja se on kuin uusi, kirjoittaa kirjailija ja kustantaja Ville Hytönen.
Nicolae ja Elena Ceausescu haudattiin Bukarestin Ghencean hautausmaalle. Vuonna 2010 vainajat dna-testattiin. Hautakivessä ei ole kristillisiä symboleita omaisten toiveesta. Kuva: ROBERT GHEMENT
Nicolae ja Elena Ceausescu haudattiin Bukarestin Ghencean hautausmaalle. Vuonna 2010 vainajat dna-testattiin. Hautakivessä ei ole kristillisiä symboleita omaisten toiveesta. Kuva: ROBERT GHEMENT

Minulla on muisto Romanian diktaattoripari Nicolae ja Elena Ceaușescun kuolemasta. Näen silmissäni pimeän olohuoneen nurkassa television. Näen siinä bukarestilaisia täynnä olevan keskusaukean. Sen keskellä korokkeella makaavat juuri ammutut vihatut tyrannit.

Tämä on seitsemänvuotiaan valemuisto.

Todellisuudessa Ceaușescut teloitettiin Târgoviștessa heidän paettuaan helikopterilla kuohuvasta Bukarestista. Târgoviște sijaitsee noin 80 kilometrin päässä jättimäisistä hallituspalatseista, jotka vuosien 1965–1989 diktaattori pystytti valtansa merkiksi.

Nykyään YouTubeen levinneellä videolla voidaan nähdä ruskeiden muovilaminaattipöytien eteen, nurkkaan ahdistetut, kellojaan vilkuilevat pelokkaat vanhukset, joilta on riistetty valta ja arvokkuus.

Näytösoikeudenkäynnissä Nicolae vastustaa syytöstä kansanmurhasta ja nälkään näännyttämisestä. Elena ei suostu sidottavaksi ja huutaa teloittajille olevansa heidän äitinsä. Vitsin mukaan puolalaisilta kesti 10 vuotta kaataa kommunistidiktatuuri; unkarilaisilta meni 10 kuukautta, itäsaksalaisilta 10 viikkoa ja romanialaisilta vitsistä riippuen joko 10 tuntia tai 10 minuuttia.

Paikasta ei saa selvää, onko se työläisruokala, koulun luokkahuone vai konttori. Ihmiset ovat likaisia ja hermostuneita. Kameran takaa esitetään syytöksiä Timisoaran kansanmurhasta ja lasten nälkiinnyttämisestä samaan aikaan, kun diktaattoripariskunta on viettänyt käsittämättömän ylellistä elämää.

Video näyttää joka kerta uudelta, enkä osaa yhdistää sitä vanhaan muistooni Bukarestin keskellä ammutuista Ceaușescuista.

Valemuisto lienee syntynyt kuulokuvan kautta. Luulen nähneeni Ceaușescujen ruumiit keskusaukiolla, mutta muistokuva on voinut syntyä auditiivisen kokemuksen mukaan. Muistelisin nimittäin, että isäni jokaisen kunnon isän tavoin kielsi minua katsomasta uutiskuvaa tuolloin.

Olen kuitenkin kuullut ilmoituksen diktaattoripariskunnan kuolemasta viereiseen huoneeseen ja ehkä siten muodostanut mielessäni kuvan tapahtumasta.

Romanian television kuvaa Nicolae Ceausescun ruumiista. Kuva: Timo Pylvänäinen / Alman arkisto
Romanian television kuvaa Nicolae Ceausescun ruumiista. Kuva: Timo Pylvänäinen / Alman arkisto

Teloittaja kertoi peloistaan

Ranskalainen kirjailija Emmanuel Carrére kuvaa Ceausescujen teloitusta käsitteleviä uutisia vavahduttavimmaksi audiovisuaaliseksi kokemuksekseen. “Naisella on päällään vaalea takki ja maalaishuivi, miehellä tumma päällystakki, kaulaliina, hän on asettanut lammasnahkaisen turkishattunsa eteensä pöydälle.”

Kirjailija kertoo kokeneensa voimakasta pahoinvointia katsoessaan tuota oikeudenkäyntiparodiaa, jonka yhteydessä Romanian televisio näyttää kuvaa vallankaappauksen tehneen Kansallisen pelastusrintaman johtoportaasta: epämääräisiä, likaisia tyyppejä. Kummallisesta muodostelmasta huokuu epävarmuutta. Yhdellä on armeijan koppalakki ja mantteli, toiset näyttävät siltä etteivät oikein tuntisi toisiaan.

“Valitsin ensin kaksi vapaaehtoista. Pelkäsin valtavasti”, kertoo yksi teloittajista, laskuvarjojoukkojen kapteeni Ionel Boeru
Süddeutsche Zeitungissa kymmenen vuotta teloituksesta. “Pelkäsin, että kalashnikovit hajoavat tai meidätkin tapetaan teloituksen jälkeen. Kun ne kaksi pantiin seinää vasten, toimin kuin robotti.”

Tässä haastattelussa Boeru tunnustaa olevansa Ceaușescujen varsinainen teloittaja. “Tapahtuikin, mitä pelkäsin. Kaksi muuta ampuivat liian myöhään ja vain minun kuulani olivat tappavia.”

Myöhemmässä amerikkalaishaastattelussa Boeru sanoo jo toisin: “Hän ansaitsi sen.”

Ansaitsiko hän sen?

Kirjoittaja Ville Hytönen Kuva: JYRI PITKANEN / Gummerus
Kirjoittaja Ville Hytönen Kuva: JYRI PITKANEN / Gummerus

Voi olla totta, että ihmiset kokevat Ajatusten Tonavan, kuten Nicolae itseään kutsui, ansainneen teloituksen. Hän oli hirvittävä diktaattori, joka vietti ylellistä elämää samalla, kun kansa kärsi kylmyydessä ja puutteessa.

Ihmisyyden puutteessa on tapana käsitellä vihollisia ilman inhimillisyyden attribuutteja: kutsumme vihollistamme koiraksi, hirviöksi tai siaksi. Yritämme epäinhimillistää hänet.

Tuo hapertunut vanha diktaattori oli kaikesta huolimatta ihminen ja se näkyy todellisella teloitusvideolla. Hän pelkää kuolevansa. Se on yleisinhimillinen piirre. Hän oli myös omassa muistikuvassani pelokas.

Kuvassa, joka edelleen kummittelee päässäni, vaikka se on valemuisto. Mutta valemuisto on enemmän psykohistoriaamme ja kulttuuriamme kuin tiedostettu valhe.