Uutiset

Nainen, mulatti, homoseksuaali

Miksi pieni puolue asettaa itselleen presidenttiehdokkaan?

Kysyin tätä kandidaatti Pekka Haavistolta (vihr.) elokuun lopulla, kun hän vieraili Hämeenlinnassa.

Miksi, kun ei kuitenkaan voi voittaa?

Kansanedustajan mielestä kyse ei ole niinkään puolueimagon nostamisesta, vaan vaihtoehtojen tarjoamisesta äänestäjille.

Seuraavaksi utelin, uskoiko hän tosissaan mahdollisuuksiinsa. Uskoi. Haaviston mielestä lopputulos riippuu paljolti kampanjasta.

Tämä sai minut miettimään.

Vastauksissa on oikeastaan aika paljon järkeä.

En ole koskaan pitänyt Yhdysvaltojen presidentinvaaleista, enkä kaksipuoluejärjestelmästä.

Entä jos ei halua presidentiksi republikaania, eikä demokraattia?

Noin kuukauden takaisessa Ylen kyselyssä Sauli Niinistöä (kok.) ajoi presidentiksi jopa 60 prosenttia kansasta.

Näin, vaikka kokoomuksella puolueena on tätä vähäisempi suosio. Syyn on pakko löytyä Saukin persoonasta, kokemuksesta ja naisväen sulattavasta kikkarakarismasta.

Sekä siitä, että puolueet asettavat viimeiset ehdokkaansa vasta lokakuussa.

Presidentinvaalit eivät siis ole yksinomaan puoluevaalit.

Sitä paitsi. Kuka olisi uskonut vielä pari vuotta sitten perussuomalaisten huimaan nousuun eduskuntavaaleissa?

Ihmeitä tapahtuu, Yhdysvalloissakin.

Luen parhaillaan Barack Obaman omaelämäkertaa.

Kaikki tietävät, kuinka Obamalla oli kenialainen isä, kuinka hän asui köyhyydessä Indonesiassa, ja miten hän nousi rakettina USA:n ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi, vastoin oletuksia.

Aika harva kuitenkaan tietää, millaista on olla erilainen, musta valkoisten keskellä, vieras ulkomailla. Siitä kertoo kirja.

Tässä suhteessa Obama tuo mieleeni Haaviston, vihreän homon. Ei ihan peruskauraa hänkään.

Ja miltä näyttäisikään seuraava suora presidenttejä: nainen (Tarja Halonen), mulatti (Barack Obama), homoseksuaali (Pekka Haavisto)?

Aika nykyaikaiselta. Antaa siis Haaviston ja muiden pienempien puolueiden ehdokkaiden haaveilla.

Minä taas seuraan, tekeekö kampanja todella voittajan.

Ja pakko kai tässä on kirjoittaa muistakin unelmoijista.

Kiitos Paavo Väyrynen (kesk.) olemassaolostasi. Olet ihanan optimistinen.

Kun muut ehdokkaat kertovat kainostellen, kuinka se ja se haluaa hänet ehdokkaaksi, Väyrynen astuu oma-aloitteisesti eturiviin.

Ja mielii siinä samalla perussuomalaistenkin ehdokkaaksi.

Väyrynen vitsailee blogissaan, kuinka hän on sentään hieman pidempi kuin Sauli Niinistö, ja paljon nuorempi kuin Paavo Lipponen (sd.)

Avuilla on päästy kieltämättä pitkälle. Mutta presidentiksi?

Ei sitä tiedä. Keksin miehelle juuri rimmaavan kampanjalurituksenkin: Paavo Väyrynen, musta hevonen.