Kolumnit Uutiset

Naisen euro, miehen vuosi

Palkansaajakeskusjärjestöt eivät suostuneet hallituspuolueiden vaalivankkurien länkiin torpatessaan kelpo tuuman ennen eduskuntavaaleja solmittavasta kaksivuotisesta palkkaratkaisusta. Sillä olisi erityisen kätevää kepittää olutvaahdossaan pärskähtelevää keskustaa ja muuta oppositiota.

Työmarkkinapomot ovat pelimiehiä. Heidän on tultava toimeen myös uuden hallituksen kanssa, sen kokoonpanosta riippumatta. Mikäpä olisi parempi valttikortti, kuin ennustettavuutta ja vakautta lisäävä, mutta tekemätön palkkasopimus?

Sillä voi mainiosti voidella myös tahmeasti edenneitä työmarkkinoiden pelisääntöneuvotteluja.

 

Riippumatta palkkasopimuksen ajankohdasta ja sisällöstä, ensi vaalikaudella nähdään usein unenpuutteen riuduttamia sosiaalidemokraatteja, jos puoluejohtaja Antti Rinteen vaalilupaus pitää.

Hän hehkutti Porissa, että demari ei lepää, ennen kuin miesten ja naisten palkkaeuro on yhtä suuri. Hyvä tavoite, mutta työläs toteuttaa.

Naisjohtajan euro on jo 95 senttiä, mutta tavallisen työläisnaisen vain 83 senttiä. Matkaa on vielä paljon ja sen myötä huono yöuni piinaa pitkään demaripuoleen parhaita voimia.

Ehkä palkkakuopastaan tasa-arvoon pyrkiviä naisia edes vähän lohduttaa tieto, että heidän euronsa on se 83 senttiä, mutta miehen vuodessa on vain kymmenen kuukautta.

Vakuuttava todiste tästä löytyy terveyskeskusten vuodeosastoilta. Kymmenestä korkealaitaisesta vuoteesta vain yhdessä on mies, kaikissa muissa ikääntyneitä naisia.

Ei yksin määrä, vaan laatu, pätee myös ihmisen elinkaaressa.

 

Oikein sisuksia käänsi maanantaina, kun iltauutisissa kerrottiin, mistä kaukaa heijastimet ja neonkeltaiset turvaliivit tulevat Suomeen. Niiden tekopaikka on filippiiniläinen, hikipajan oloinen suomalaisyrittäjän omistama verstas. Ompelijat sentään olivat aikuisia.

Kenen merkki komeilikaan turvatekstiilin rintamuksessa? Kamera tavoitti ompelupöydältä liivin, johon oli painettu Suomen yrittäjien logo!

Suomesta tuskin löytyy yrittäjäjärjestöä kärkkäämpää edunvalvojaa. Järjestö on oitis höyhentämässä päättäjiä ja virkamiehiä, jos koulun ruokalassa tarjotaan hollantilaisia pakastevihanneksia, tai kunta reilun kilpailutuksen jälkeen ei valitsekaan kumppanikseen paikkakuntalaista palvelutuottajaa.

 

Omia etuja voi tietysti ajaa verhoamalla ne paikallista tai kotimaista elinkeinoelämää edistäviksi, jopa isänmaallisiksi. Edunvalvontatyössäkin kannattaa silti olla linjakas eikä ainakaan kärähtää omien töiden teettämisestä halpamaissa.

Turvaliivi ei ole erityistä innovatiivisuutta ja erityisosaamista vaativa tuote, etteikö niitä taidettaisi valmistaa suomalaisissa ompelimoissa, kenties yrittäjäjärjestön jäsenyrityksissä.

Joopa joo. Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää, kuten minä sanon.