Uutiset

Naiset päättävät kaapin ja kynnyksen paikan

Harvoilanmäen asuntomessualueella kaatuu puita. Muutaman talon perustuksetkin on jo valettu. Leinosten tontilla lumi saa kuitenkin sulaa kuusten ympäriltä rauhassa. Tällä hetkellä töitä tehdään vasta paperilla, tietokoneella ja suunnittelijoiden aivoissa.

Verkatehtaan keltaisen huvilan toisessa kerroksessa on meneillään vilkas keskustelu. Leinosten messutalon pääsuunnittelija, arkkitehti Satu Weckman piirtää kädellään ilmaan kaaria, kun hän selvittää talotehtaan edustajalle ja rakennesuunnittelijalle näkemyksiään.

Naisprojekti. Perheenäiti ja sisustussuunnittelija Anu Leinonen esittelee valitsemaansa tammiparkettia rakennusmestari Tuulia Haapa-Aholle ja arkkitehti Satu Weckmanille.

Pöydän ympärille tietokoneen 3D-kuvien ääreen on kerääntynyt kolme naista ja kolme miestä. Miehet ilmoittavat olevansa hankkeessa kuitenkin lähinnä statisteja.

– Naiset tätä hanketta eteenpäin vievät, messutalon tuleva isäntä, Aleksi Leinonen pohtii viitaten vaimoonsa, Weckmaniin ja rakennustöiden työnjohtajaan, rakennusmestari Tuulia Haapa-Ahoon.

Kukaan ei ryhdy kiistämään miehen näkemystä.

Kuoppa kaivetaan vasta kesäkuussa
Naiseuden lisäksi hankkeen päätekijöitä yhdistää nuoruus. Sekä Weckman että Haapa-aho ovat ensikertalaisia asuntomessuilla. Valmistuvalle rakennusmestarille projekti on myös ensimmäinen omakotitalohanke.

Tässä vaiheessa Haapa-aho kuvailee hankkeen aikataulua ”riittävän tiukaksi”. Vaikka toisin voisi luulla, rakentamista hidastaa se, kun naapureillakin on samanaikaisesti sama rakennusvaihe meneillään.

– Ajoittain alue voi olla melkoisen tukossa, kun talotehtaiden rekat sattuvat paikalle samaan aikaan. Me yritämme välttää pahinta ruuhkaa aloittamalla hiukan myöhemmin kuin muut, Haapa-aho ennustaa.

Leinosilla kuokka isketään maahan vasta kesäkuussa. Talotehdas alkaa pystyttää seiniä juhannukselta.

Näyteikkunassa palaa valo päivälläkin
Myös arkkitehti myöntää, että messukohde tuo oman jännittävän lisänsä suunnittelulle. Ainakin se on vaatinut normaalia enemmän työtä.

– Olen tehnyt monta eri luonnosta. Välillä talo näytti jo aivan toisenlaiselta, mutta nyt olemme palanneet alkuperäiseen ideaan, Weckman sanoo.

Hän lähti tavoittelemaan työssään hämäläisen perinnekylämaiseman tuntua, johon perheenäidin suunnittelutoimiston ja kodin yhdistäminen sopi mainiosti.

– Työhuoneen suuret ikkunat antavat kadulle päin ja näin Anu on ikään kuin näyteikkunassa. Se tuo alueelle elämää päivälläkin, jolloin seutu muuten saattaisi olla vähän nukkuva, Weckman sanoo.

Rakennusperinteeseen viittaa sekin, että punaiseen taittuvan okran värinen talo on tarkoitus maalata keittomaalilla punamullan tapaan.

– Tätä ei ole kuitenkaan vielä lyöty ihan lopullisesti lukkoon.
Sisältäpäin koti on kuitenkin kaikkea muuta kuin perinteinen. Keskeistä Weckmanin suunnittelussa on esimerkiksi se, että talon alakerrassa ei ole juurikaan väliseiniä.

Weckman on saanut suunnitella talon hyvin itsenäisesti, talotehdas ei siihen ole juuri puuttunut. Rakennusarkkitehti Keijo Sirén Herrala-talot Koskiselta tähdentää, että talotehdas toimii Leinosten messuprojektissa ainoastaan tavarantoimittajana.

– Lähinnä olemme tässä käyneet läpi, miten jotkut yksityiskohdat sopivat meidän tuotteeseemme, Siren kertoo.

Pisuaari vielä hakusessa
Suunnittelijoiden tapaan myös Leinoset ovat rauhallisella mielellä hankkeensa etenemisestä. Talotehtaan vaihtumisen jälkeen yhteinen sävel on löytynyt ja tunnelma on luottavaisen odottava.

– Nyt tuntuu tosi hyvältä. Kaikki on talven aikana loksahtanut paikoilleen kuin itsestään, Anu Leinonen huokaa.
Hänen oma urakkansa sisustussuunnittelijana on kuitenkin vasta alkamaisillaan.

– Seuraavaksi alan miettiä, miltä talo tulee oikeasti sisältä näyttämään.

Talon erikoisuus on mediaseinämä, joka rajaa Anun työhuoneen keittiöstä ja olohuoneesta. Paksuun seinämään tullaan upottamaan paitsi tarvittavat sähköiset laitteet, myös kummassakin tilassa tarvittavat cd- ja dvd-levyt.

– Tavoite on, että niille ei tarvittaisi mitään erillisiä säilytysratkaisuja, Anu kertoo.

Aleksi Leinonen hörähtää vierestä, että hänen sananvaltansa tässä projektissa loppuu sisustusratkaisujen alkaessa.

– Ulkorakennukseen täytyy varmaan laittaa villat seinään, että minullakin on jokin oma tila, hän pohtii.

Saa kai aviomies kuitenkin pitää kiinni pisuaari-ajatuksestaan?

– Tottakai. Vielä ei ole vastaan tullut kuitenkaan sopivaa, vaikka olen kierrellyt kierrätyskeskuksia myöten sellaista etsimässä, vaimo hymyilee. (HäSa)

Päivän lehti

6.4.2020