Kolumnit Uutiset

Naisilla on kätkönsä

Työkaveri oli tehnyt havainnon. Hänen mukaansa jokaisella naisella on kätkönsä.

Mies tarkensi tarkoittavansa pieniä peltirasioita, joita nainen säilyttää samassa paikassa. Sanalla sanoen: naiskätköjä.

Ajatus kuulosti ensin naurettavalta. Miksi me sellaisia keräisimme? Sitten muistin, että minulla on käsilaukussa pienenpieni, oravakuvioinen metallirasia allergiapillereitä varten.

Kulttuuritoimittaja löysi työpöytänsä uumenista tyhjän peltirasian, johon on printattu osuvasti ”bitch”. Toinen kertoi säilyttävänsä sisujaan metallirasiassa, jonka kannessa on peruukkipäinen mies.

Mutta nämä olivat yksittäistapauksia. Oliko meillä oikeasti kotona se varsinainen naiskätkö: tietty paikka, jonne säilömme turhia metallirasioita?

No, olihan meillä. Minun ei tarvinnut kauan vaivata päätäni osatakseni lampsia wc:n kaapistolle, jonka alahyllyiltä löytyi sievä kokoelma erilaisia metallisia säilytysesineitä.

Yhden sisällä oli muistoja 1990-luvun alun rihkamakorvisvillityksestä. Toinen toimi näköjään jemmana parittomille korvakoruille. Kolmanteen oli kerätty helmiä, neljänteen nappeja…

Jatkoin tutkimusmatkaani keittiöön, jonka nurkkakaapissa odotti 12 ikivanhaa metallista teepurkkia. Osa lojui hyllyn perällä lähes tyhjänä, osaa täytän säännöllisesti uudella teellä entisen loppuessa. Siitäkin huolimatta, että tarvitsen joka kerta avukseni veitsen saadakseni purnukoiden kannet auki.

Ei kovin käytännöllistä.

Mutta mistä kummasta näitä rasioita oikein kertyy? En tunnusta varta vasten niitä hankkineeni.

Nuori ystäväni tunnisti ruusukuvioisen metallirasiani ja kertoi saaneensa samanlaisen takavuosina äidiltään.

Eräs nimeltämainitsematon, kansainvälinen postimyyntiä harrastava kosmetiikkajätti tapasi ainakin vielä viime vuosituhannella pakata metallirasioita lähetyksiin tilaajalahjoiksi.

Puuteritilauksen kylkiäisenä 1980-luvulla saatu tilaajalahja kiertää siis perheen naisia jo toisessa polvessa! Eihän sitä kehtaa poiskaan heittää, ihan hyvää rasiaa…

Koska naiskätköily osoittautui sukupolvelta toiselle periytyväksi ilmiöksi, alkoi kiinnostaa, onko se todella vain naisellinen ominaisuus.

Hakemallakaan en saanut mieleeni vastaavia esimerkkejä miesten maailmasta. Isälläni oli kyllä iso läjä postimerkkiä pahvilaatikossa ja metallinen sikarirasia muistona tuprutteluajoista, mutta ne olivat yksittäistapauksia.

Naisten kiinnostus pieniin säilytysastioihin on ymmärrettävää, sillä korurasioita on harrastettu läpi aikojen. Mutta onhan miehilläkin säilytystä vaativia pikkuesineitä!

Ruuvit ja mutterit säilötään kuitenkin joko alkuperäispakkauksissaan tai laajoissa läpinäkyvissä lokerikoissa, joissa jokaiselle lajille on oma paikkansa.

Ovatko ne sitten mieskätköjä?